Älkää pitäkö mua ihan blondina, mutta miten ihminen voikaan olla näin tyhmä ja väsynyt. Innoissani siivosin keittiötä ja ajattelin putsata kahvinkeittimen perusteellisesti. Laitoin sen tiskialtaaseen ja valutin vettä niin että koko kone lillui vedessä.
Näin lapsiperheessä, tulikin muuta tekemistä, piti tehdä ruokaa ja lapset kiukuttelivat. Kahvinkeitin jäi altaaseen, unohdin sen tyystin. Illalla katsoin että siinä se vieläkin lillui, väsyneenä en tajunnut tehdä sille mitään vaan menin sohvalle katselemaan telkkaria.
Seuraavana aamuna mies otti kahvinkeittimen lavuaarista ja alkoi keittämään kahvia. Virtanappi ei pysynyt päällä, saatiin kahvi kuitenkin tippumaan. Virtanappi reistaili edelleen. Aamukärttyisenä mieheni sai virtanapin tökättyä kokonaan sisään. Se oli meidän kahvinkeittimen loppu se.
Mitä tästä opin, en laita kahvinkeitintä enään lavuaariin lillumaan, (enkä mitään muutakaan sähkölaitetta). Miten tyhmä sitä voikaan näin väsyneenä olla. Ajatuksena oli vain putsata kahvinkeitin, no ainakin se on puhdas, mutta myös rikki.
Emmehän nyt tietenkään voi elää ilman kahvinkeitintä. Päivällä lähdimme ajelemaan jotta lapset nukkuisivat autossa. Suuntasimme päikkäreiden jälkeen prismaan. Kiertelimme ja katselimme kahvinkeittimiä. Mikään muu ei miellyttänyt minua kuin moccamaster. Tämä aikaisempikin keitin oli moccamaster ja mielestäni aivan paras.
En kuitenkaan halunnut, että ostaisimme aivan samanlaista joten päädyimme pienen suostuttelun jälkeen valkoiseen moccamasteriin. Hintaahan tuolla on enemmän kuin joissain muissa merkeissä, mutta ei kuitenkaan kalleimmasta päästä. Tulen varjelemaan uutta keitintä, enkä todellakaan laita sitä altaaseen lillumaan ! Kaikki hyvin taas ja elämä hymyilee, emme joudu elämään ilman kahvia ja olen taas astetta viisaampi.
Susanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti