tiistai 27. syyskuuta 2016

Pyöräilläänkö ?

Pyöräilläänkö ? Me ei olla  montaa kertaa käyty pyöräilemässä. Meillä aikuisilla ja Alexsandralla on polkupyörät, omaani en ole kertaakaan käyttänyt. Se oli vain pakko saada pari vuotta sitten, kun löysin hienon täysjousitetun pyörän. Alexsandra ei ole päässyt kokeilemaan pyöräänsä niin paljoa kun olisin toivonut. Ei ole aika riittänyt pyöräilyn harjoittelemiseen kun on aina kaksi pienempää lasta mukana Altsun lisäksi. 

Eiköhän neiti pääse ensivuonna pyöräilemään oikein kyllästymiseen asti kun pienemmätkin lapset ovat jo hieman isompia. Viime talvena löysin alennuksesta potkupyöriä. Ostettiin kaksi, pienempi ja vähän isompi. Aluksi isompi oli melkein liian iso Alexsandralle, joten hän sai ajella pienemmällä potkupyörällä. Tekniikan tajuamiseen meni hieman aikaa, mutta jo parissa viikossa potkuttelu alkoi onnistua. Voi olla, että jos oltaisiin käyty joka päivä pari kertaa potkuttelemassa, tekniikka olisi löytynyt jo aikaisemmin. 


Nykyään Alexsandra ajelee isommalla potkupyörällä, kun Jooakin jo yltää potkia pienemmällä. Altsu on aina innoissaan lähtemässä potkuttelemaan, tänäänkin lähti potkupyörällä päiväkotiin. Jooa on innoissaan pyörästä, mutta ei kuitenkaan halua potkutella. Löysin eilen alennuksesta tälle kaksikolle ihanat pyöräilykypärät ! Ovh näillä yhteensä 100e, nyt hinta 40e yhteensä. Molemmat olivat innoissaan uusista kypäristä ja halusivat ne heti päähän. Lähdettiin eilen iltapäivällä potkuttelemaan niin Jooa mieluummin käveli, uusi kypärä päässään. Hassu poika, ei ainakaan satu päähän jos kaatuu.  

Pyöräilläänkö teidän perheessä ? 

Itse olisin halunnut nyt kesälläkin tehdä perheen kanssa pyöräilyreissuja tai pyöräillä ihan muuten vaan. Hyvä kun me tämän kolmikon kanssa edes keretään tekemään mitään. Toivon todella, että ensikesänä arki ei olisi näin hektistä, josko me kerettäisiin vaikka sinne pyöräilemään. 


Susanna

maanantai 26. syyskuuta 2016

imetyskoru


Mikäs se tipahtikaan tänään postiluukusta, no viime viikolla tilaamani imetyskoru ! En aluksi edes ymmärtänyt koko korun ideaa, mutta lukiessani enemmän siitä, ajattelin että tämän minä tarvitsen. Korujen idea on antaa pikkukäsille tekemistä. Imettäessä vauvat raapivat, repivät, kiskovat hiuksia päästä ja heiluttavat käsiään miten sattuu. 

Koru on pienille käsille mielenkiintoista räpellettävää. Sylissä ollessaan pieni voi myös pureskella korua. Koruja tekee muunmuassa kotimainen yritys bypinja. Korut on valmistettu BPA-vapaista silikooni helmistä, saatiininarusta ja lukosta joka napsahtaa auki jos siitä vetää liian kovaa. 

Heti korun saatuani laitoin sen kaulaani ja aloin imettämään Senniä. Neiti oli kovin ihmeissään, että mikä se siellä äitin kaulassa oikein roikkuu. Pienet kädet hamuilivat helmiä ja koru heilui edestakaisin koko imetyksen ajan. Toimi, minä en saanut tälläkertaa naarmun naarmua ja hiuksenikin ovat vielä päässä ! Ihan kympin ostos, kiitos bypinja !




Susanna

lauantai 24. syyskuuta 2016

Ikea-reissu


Lähdimme tänään koko perheen voimin ikeaan. Alunperin ostoslistalla oli keittiöpyyhkeet, ja loput varrmaan arvaattekin. Ikeasta lähtee aina jotain pientä kivaa mukaan vaikka ostoksia ei olisi alunperin suunniteltukkaan. 

Ikeasta saa aina kivaa inspiraatiota, jota voi vähän muunnella oman maun mukaan. Mieluummin toki kiertelisin kaupoilla yksinäni ja ison rahanivaskan kanssa, mutta käy se shoppailu näin kokoperheen kanssa pikkurahallakin. 

Unohdimme ikeaan lähtiessämme rattaat kotiin, joten lapset laitettiin vuoronperään istuskelemaan kauppakärryihin. Senni sai istua siinä, missä normaalistikkin lapset istuvat, Altsu ja Jooa istuivat vuorotellen tavaroiden seassa. 

Iloisena yllätyksenä Sennivauva käyttäytyi kuin enkeli ! Jooa taas oli aivan mahdoton ja juoksenteli kuin mikäkin päätönkana. Kaikkeen piti myös tottakai koskea, lopulta oli pakko laittaa kärryihin istumaan huudon kanssa kun meno oli ihan mahdotonta. Miten teillä lapset käyttäytyvät kauppareissuilla ? 


Löydettiin parit keittiöpyyhkeet, ei ehkä sellaiset mitä halusin, mutta ajaa asiansa. Vaihtoehtoja oli kovin vähän, ja jotenkin tylsiä. Lasten junaradan osille löytyi vihreä laatikko, aiemman muovilaatikon he ovat saaneet rikottua.. 

Kaikilta lapsilta täytyy löytyä ikeapanda, isommilta tämä jo löytyneekin, joten pitihän nyt Sennillekkin ostaa panda ! Se on niin söpö (tähän sellainen apinahymiö jolla on sydämet silminä) ! Olohuoneestamme puuttuu verhot ja sellaiset aivankuin kävelivät eteeni. Ihan perus valkoiset verhot pääsevät koristamaan olohuoneen ikkunoitamme. Voi olla, että joudutaan ostamaan vielä toinen pari verhoja, kun ikkunoita on niin monta.. Verhojen nipsuja ei ikinä ole liikaa, ainakaan meidän taloudessa. Aina ne häviää jonnekkin, nekin pääsivät muuttamaan meille. 

Sain vihdoin pikkupalmun koristamaan meidän olohuonetta, se on niin kaunis ! Jotain käytännöllistäkin, lapsilukot (tai mitkälie) laatikoihin ! On jo pitkään pitänyt ostaa niitä, olen niin kyllästynyt komentamaan, ettei laatikoille saa mennä ja keräilemään tavaroita ympäri asuntoa. Olen myös monet kerrat siivonnut laatikot ja aina ne heitään lattioille, joten mitäpä sitä siivoilemaan mitään kun kaikki aina sotketaan. 

Nyt pitäisi vielä saada lapsilukot paikoilleen niin niistä olisi myös jotain hyötyäkin, ehkäpä tavarat saavat sitten olla rauhassa. Ikeassa on aina kiva pyöriä, mutta on se kiva myös lähteä kiukkuisten lasten kanssa pois sieltä. 



Ikeasta lähtiessämme olimme todella nälkäisiä. Päätimme yhteistuumin hakea mcdonaldsin luukulta ruokaa kaikille. Panikoin ensin, että löytyykö sieltä mitään gluteenitonta, löytyi ! Gluteenitonta Jooalle allergian takia ja minulle (Sennin, luultavasti allergian), koska imetän. Saatuamme ruuat suuntasimme äkkiä kotiin. 

Sanonpa vain, gluteeniton hampurilainen ei ollut ollenkaan paha, eikä edes turvota, niinkuin normaalisti hamppariaterian jälkeen. Taidan jatkaa ikuisesti gluteenittomalla ruokavaliolla. Tälläinen oli meidän ikeapäivä. Ikeapäivät ovat mukavia, ja kotiin on mukava tulla uusien pikkujuttujen kanssa. 


Mukavaa viikonloppua kaikille ! :)


Susanna 

maanantai 19. syyskuuta 2016

Talvivaatteet

Ollaan vasta vähän aikaa sitten siirrytty välikausi vaatteisiin ja nyt sitä jo miettii lasten talvivaatteita. Viikonloppuna kävimme hakemassa kellarista talvivaatteet, jotta pääsen katsomaan mitä kaikkea sitä pitääkään taas ostaa lapsille. 

Olen oikea lastenvaatehullu, mutta tälläiset pakolliset hankinnat stressaavat. Ennakointi on tälläisissä pakollisissa kausivaatteissa melkein pakollista. Uusiin vuodenaikoihin täytyy valmistautua jo hyvissä ajoin. 

Talvi yllättää aina ihmiset, siksi talvivaatteetkin olisi hyvä hommata etukäteen. Eihän se olisi kivaa huomata eräänä aamuna, että maa on valkoinen, ulkona pakkasta ja kaikki talvivaatteet kellarissa, pieninä. 


Kävin tänään tuota meidän talvivaatelaatikkoa läpi. Melkein kaikki sieltä oli pieniä, tai juuri nyt sopivia, eli ei mene koko talvea. Joten nyt lähtee sitten toppahaalareita ja takkeja myyntiin. Siinäkin on oma hommansa. Täytyy pestä, laittaa myyntiin ja odottaa, josko joku sattuisi kiinnostumaan juuri siitä vaatteesta jota minä myyn. Ja tämän jälkeen ostaa uusia vaatteita tilalle.

Nyt mietin, että mitä oikein ostan seuraavaksi talveksi. Aikaisemmin meillä on ollut lapsilla ticket to heaven toppahaalarit, nyt harkitsen jotain muuta. Olisiko Po.pin haalari, molon tai sittenkin reiman ? Uutena hinnat on ihan päätä huimaavia, joten ajattelin etsiä käytettynä, jos löytyisi hyväkuntoisia. 

Sennille on ostoslistalla joku söpö tyttömäinen haalari, vaiko sittenkin musta ? Jooalle vihreä, sininen tai musta ? Alexsandralle mietin takki/housu yhdistelmää, jos jättäisi jo haalarin pois. Sekin vielä, että olisi hyvä olla varahaalari/takki kaikilla. Pakko löytää melko pienillä summilla talvivaatteita, kun lapsia on kolme. 

Mitä haalaria te suosittelette ?


Haalareiden lisäksi lapset tarvitsevat tietenkin pipoja, huiveja, hanskoja, rukkasia, kenkiä, lämpöisiä sukkia.. Onneksi Altsulta on jäänyt säästöön pieniä hanskoja ja rukkasia, jotka ovat nyt talvella hyviä Sennille. Pipojakin on kertynyt jonkin verran, jotka monet menevät vielä tämän talven ja isosiskolta pikkusiskolle menetelmällä mennään pipojenkin kanssa. 

Nyt täytyy vain saada pienet vaatteet myyntiin, myytyä ne ja ostaa uusia, isompia vaatteita tilalle. Huh huh pelkkä ajatuskin tästä myynti-ostopuuhasta stressaa. Löydettyäni uudet talvivaatteet tulen esittelemään ne teille !


Tiivistettynä mitä lapsi tarvitsee talveksi (x3)

Haalari
Takki/housut
Kaupunkitakki
Pakkaskengät
Loskakengät
Kaupunkikengät
Rukkaset
Villalapasia-sukkia
Villahaalari/asu
Kypärämyssy
Lämpöinen pipo
Kauluri/huivi

Liittykää toki lukijoihin, meitä voi myös seurailla Facebookissa ja Instagramissa !


Susanna

perjantai 16. syyskuuta 2016

Imetys

Imetys, tuo paljon mielipiteitä puhuttava asia. Imetys, tuo ihana herkkä hetki, jolloin voit vain tuijotella ja silitellä pientä tuhisijaa, tuo hetki jolloin saat vain olla hetken rauhassa pienen vauvan kanssa. Eikun, olikohan se sittenkin se hetki jolloin yritit itku silmässä syöttää vauvaasi ja etsiä oikeaa imuotetta jottei imettäminen sattuisi niin paljon. Se pieni hetki, joka sittenkin kesti sen tunnin, jolloin vauva nukkui ja söi vuoronperään, eikä liikkumaan oikein päässyt, ainakaan ketterästi vauva sylissä. 

Esikoista ja keskimmäistä imetin ensimmäiset puolitoista kuukautta, sen jälkeen molemmat ovat olleet pelkällä korvikkeella. Esikoisen aikaan olin päättänyt vielä jatkaa koulua ja siksi lopetin imettämisen, koska enhän koulusta käsin pystynyt imettämään ja saattoi mennä montakin tuntia erossa vauvasta. Kuitenkin keskeytin koulun ja jäin kotiin, olisin voinut vielä jatkaa imettämistä, mutta pullolla meni tämän naperon kanssa niin helposti. 

Keskimmäisen aikaan sain kohtutulehduksen, jonka seurauksena sain kahdet antibiootit, jotka sekoittivat vatsani ja elimistöni täysin. Samaan aikaan rintamaidolla oleva poikani kärsi tuskissaan, joten vaihdoin korvikkeeseen, kun huoli hienosti pullon. Tämänkin kanssa jäimme sitten pulloruokinnalle.


Kuopuksemme Senni onkin sitten erimaata. Hän on ollut alusta asti kunnon tissitakiainen. Heti synnäriltä lähtien olemme olleet tiiviisti ihokontaktissa ja saimme maidon nopeasti nousemaan. Alussa imettäminen sattui todella paljon ja kirjaimellisesti itkin, kun se vaan sattui niin kovasti. Löysimme vihdoin oikean imuotteen ja imettämisestä tulikin ihan mukavaa puuhaa, vaikka se tuntui jo alusta asti todella luonnolliselta. 

Pulloa tämä pikkutirppa ei ole ikinä huolinut. Mikäs sitä parasta vaihtamaan pois kun on tarjolla tissiä. Sennillä tuli noin kolmen viikon ikäisenä hulinakausi, toisella nimellään tiheän imun kausi, jolloin lapsi hulinoi öisin ja on tiheään rinnalla, päivisin ja öisin. Vauva toisinsanoen tilailee lisää maitoa, jotta maitoa tulee lapsen tarpeiden mukaan ja masu täyttyy. 

Ensimmäisestä hulinakaudesta silti selvittiin, uusi hulinakausi saapuikin sitten kuuden viikon ikäisenä. Silloin oli sama homma, vauva haluaa tissiä jatkuvasti tilatakseen sitä, jotta maito varmasti riittää. Hulinakausista selvittiin mallikkaasti ja imetys sujui. 

Pelkän pienen vauvan kanssa imettäminen olisikin sitä, että istutaan ja tuijotellaan pientä vauvaa. Minun kohdallani se ei ole ollut missään vaiheessa sitä. Kun on kaksi muutakin pienempää talossa kuin vauva, niin heidänkin tarpeitaan täytyy tottakai huomioida. Saatoinkin syöttää vauvaa, samalla tehdä ruokaa ja juosta kahden pienen apinan perässä pitkin kämppää. 

Tämä vielä meni, mutta nykyään kun Senni on jo sen verran pitkä ja painava, niin ei vaan kädet riitä. Pitelen Senniä kaksin käsin rinnalla, yritän erottaa pienet riitapukarit toisistaan ja mitähän vielä, tehdä vaikka sitä ruokaa samalla. Huh, tässähän tulee ihan hiki kun vain ajattelen asiaa. Iltaisin onneksi saan rentoutua pieni vauva rinnalla, tuijotella häntä, silittää ja pussailla pientä ihanaa tuhisijaa. 


Olen aika ylpeä itsestäni, että olen päässyt jo näin pitkälle imetyksen kanssa. Senni on nyt 8,5 kuukautta, aika pitkä imetystaipale jo takana, eikä loppua näy. Senni ei tosiaan ole huolinut pulloa missään vaiheessa, joten hän on myös omalta osaltaan edesauttanut tätä pitkää taivaltamme. Hyvä me ! 

Rakastan sitä tunnetta kun tiedän vauvan nauttivan imettämisestä, silloin nautin myös minä. On aivan mahtavaa, että olen saanut kokea imettämisen ilot ja surut ja taival vielä jatkuu, luulen että vielä pitkään. Imetän Senniä päivisin noin 6-8 kertaa. Öisin neiti syö muutaman kerran. 

Muita imettäjiä ? Kuinka pitkään olette imettäneet ? Entä mitä mieltä olette julkisilla paikoilla imettämisestä ? 

Itse olen näin kolmen pienen lapsen kanssa tehnyt sen päätöksen jo alussa, että vauva täytyy ruokkia siellä missä hänellä tulee nälkä, se ei katso aikaa eikä paikkaa. Olen imettänyt muunmuassa kävellessämme kauppakeskuksen käytävillä, parkkihallissa samalla laittaen ostoksia autoon, kahviloissa, ruokapaikoissa, rannalla, kylässä, ihan missä vain. Näin se vaan menee, jos vauvalla on nälkä, hänelle annetaan maitoa/ruokaa. Jos sinulla on nälkä, itsekkin varmaan syöt, ollessasi sitten autossa, rannalla, ravintolassa tai missä vain ? Sama pätee myös vauvaan. 




Susanna 


keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Meidän arki

Voisin kertoa hieman meidän arjesta ja normaalista kotipäivästä. Normaalisti heräämme kaikki siinä seitsemän aikaan. Yleensä se on Jooa, joka ensimmäisenä pomppaa ylös ja herättää kaikki muut. Välillä loikoilemme yhdessä kaikki meidän sängyssä, siitä suuntaamme suihkuun. En pysty aloittamaan päivää ilman aamusuihkua. Välillä kaikki lapset tulevat mukaani, monesti Altsu jää katselemaan lastenohjelmia, joten aikalailla joka päivä Jooa ja Senni ovat suihkussa kanssani. Välillä laitan Sennin sitteriin istumaan, jotta suihkussa olisi vähän enemmän tilaa peseytyä. Jooa änkee aina melkein väkisin mukaani, ainakin on puhdas poika jos ei muuta. 

Kahdeksan aikaan olen yleensä tehnyt aamupalat, jotka syömme yhdessä ruokapöydän ääressä. Olen aamuisin niin kiukkuinen ja haluan tehdä kaikki aina samanlailla joka aamu, muuten ärsytys on vielä suurempi. Suihkun, aamupalan ja kahvin jälkeen elämä alkaa taas olemaan raiteillaan. Yleensä aamut sujuvat meillä hyvin, mutta on poikkeuksia. 

Ja silloin kun tämä poikkeus sattuu kohdallemme niin piru on irti. Tälläisinä aamuina jokainen vuoronperään, miksei samaan aikaankin, huutavat ja kiukuttelevat kaikesta. Miksei saa laittaa kumihanskaa käteen, miksei saa olla nakupellenä, miksei saa katsoa lastenohjelmia juuri kun ollaan lähdössä, miksi pitää laittaa kengät jalkaan, miksei voi lähteä ilman takkia, miksei voi ottaa kaikkia pieniä karvaisia elukoita mukaan, tätä listaa voisi jatkaa äärettömyyksiin. 


Aamutoimien jälkeen puemme ulkokamppeet päälle ja suuntaamme Altsun päiväkodille. Alexsandra on siellä joka päivä yhdeksästä kolmeen. Pikkuneiti jää ihan tyytyväisenä sinne kavereiden seuraan. Annan aina lähtiessäni Altsulle pusun ja halin ja sanon, että äiti rakastaa sinua ja äiti tulee iltapäivällä hakemaan. Haluan, että Altsu tietää minun välittävän ja rakastavan häntä, vaikka hän ei olekkaan kanssani koko päivää. 

Päiväkoti on tehnyt Altsulle ihan hyvää, tykkää leikkiä siellä omanikäistensä kanssa ja oppii kokoajan uusia asioita. Yleensä kävelemme aamulla päiväkodilta meidän viereiseen puistoon ja jäädään Jooan ja Sennin kanssa siihen leikkimään tunniksi. Minulle on tärkeää, että lapset saavat ulkoilla päivittäin. 

Tulemme yleensä sisään noin kymmenen aikaan/jälkeen, jolloin siivoan, leikin lasten kanssa tai otan ihan rennosti vaan sohvalla. Senni menee aamupäivä päiväunille normaalisti kymmenen aikaan, silloin kun tullaan sisälle. Annan aamupäivisin nukkua noin tunnin. Puoli yhdentoista aikaan aloitan laittamaan ruokaa, ellei sitä ole jäänyt edelliseltä päivältä. 

Yhdentoista jälkeen syömme kaikki yhdessä lounasta. Senni syö joko sormiruokana ja syötettynä sosetta, tai sitten pelkkää sosetta jos ei ole sopivaa sormiruokaa tarjolla. Jooa syö kuin isomies, ja yllättävän siististi ikäisekseen ! On kätevää, kun tekee ruokaa joka päivä lapsille niin tulee itsekkin syötyä aina samaan aikaan lasten kanssa, muuten syöminen hyvin herkästi "unohtuu". Syömisen jälkeen siivotaan sotkut pois ja leikitään yhdessä vähän aikaa. 


Noin puoli yhden aikaan lapset menevät samaan aikaan päiväunille, joita nukkuvat puolitoista-kaksituntia. Tämä on sitä äidin omaa aikaa, jolloin en todellakaan siivoa, laittele pyykkiä tai tee mitään rakentavaa. Päikkäriaikana en osaa itse nukkua. Joko makaan sohvalla tuijottaen telkkaria, selaan puhelimesta jotain (yleensä siellä ei edes ole mitään, mutta ajan kuluksi sitä pitää vain selata muka löytäen jotain mielenkiintoista), taikka kirjoitan blogia (jonka uudestaan aloittamisesta olen niin innoissani) ! 

Lapset heräävät yleensä kahden jälkeen, jolloin loikoillaan vielä vähän aikaa yhdessä sohvalla. Syömme välipalan ja alamme laittamaan ulkokamppeita päälle. Lähdemme kävelemään päiväkodille päin vähän ennen kolme. 

Mielenkiinnolla aina odotan, että onko neiti nukkunut päiväkodissa päiväunia. Jos unet ovat jääneet pois, iltapäivästä tulee todella mielenkiintoinen ja yleensä aikalailla uhman ja kiukuttelun täyteinen. Kiukuttelun aiheet ovat samaa luokkaa kuin aamukiukutkin. Mitenkä sitä voi pieni ihminen kiukutella niin turhista ja pienistä asioista. Voikun pääsisi noiden pikkuihmisten pään sisään, voisi ehkä auttaa lukemaan heitä vähän paremmin. 


Yleensä päiväkodista lähdettyämme jäämme meidän pihalle leikkimään tunniksi, välillä ulkoilu jää lyhyeksi kun joku aloittaa kiukuttelut eikä sille meinaa tulla loppua millään. Sisällä leikimme ja siivoamme yhdessä. Sitten on taas ruuan teko aika, jolloin toivon lasten viihtyvän hetken. Syömme päivällisen kaikki yhdessä viiden aikaan. Minulle on tärkeää, että kaikki syövät yhdessä, se tuo perheeseen yhdessäolon tunnetta. 

Päivällisen jälkeen Senni saattaa mennä vielä pienille iltapäiväunille. Saatamme käydä koko perhe yhdessä illalla vielä puistossa, jotta lapset nukahtaisivat illalla hyvin. Iltapuuhat meillä alkavat vähän ennen kahdeksaa. Lapset syövät puurot, pestään hampaat ja luetaan iltarukous. Nykyään isommat nukahtavat sänkyihinsä ilman mitään kiukutteluja ja kepposia. 


Kaikki lapset ovat untenmailla yleensä puoliyhdeksän aikaan. Sitten onkin tämä äiti niin poikki, että otan viltin päälleni ja leikin lahnaa sohvalla. Mikä onkaan parasta illalla kuin hiljaisuus, hyvä ohjelma telkkarista ja jotain herkkuja kainaloon. Tälläinen on meidän normaali arki/kotipäivä. Kuulostaako yhtään tutulta, minkälaisia teidän päivät ovat ?

Susanna

maanantai 12. syyskuuta 2016

vehnä- ja maitoallergia

Vehnäallergikko ei siedä ravinnossaan venhnän proteiineja, muunmuassa gluteenia. Vehnäallergian oireita voivat muunmuassa olla ihottuma, vatsavaivat, vuotava nenä, päänsärky, pahimmassa tapauksessa jopa anafylaksia. Vehnää on melkein kaikessa, mutta onneksi myös vehnättömiä tuotteita tulee kokoaika lisää. 

Maitoallergiassa maidon proteiini eli valkuaisaine aiheuttaa ihmiselle allergisen reaktion. Allerginen reaktio syntyy, kun elimistö yrittää torjua maidon proteiinia. Herkistyminen voi tapahtua äidinmaidon, lapsen oman ruokailun ja todennäköisesti jopa ihon tai hengitysteiden välityksellä. 

Maitoallergiasta kärsivien lasten oireilu alkaa yleensä 3–6 kuukauden iässä. Myös siirryttäessä pikku hiljaa tavalliseen lehmänmaitoon 10-12 kk iässä, voi lapsen ”sietokynnys” ylittyä ja oireilu muuttua haitalliseksi.


Pienenä vauvana Jooa kitisi ja huusi todella paljon. Ajattelimme, että hän on vain vähän vaativampi lapsi. Jooa sai korviketta, emmekä ajatelleet sen olevan syynä huutamiseen. Sitten, Jooalla alkoi vuoden iässä tulemaan ihmeellistä ihottumaa, ajattelimme sen johtuvan tutista joka keräisi kuolaa suun ympärille. Jätimme tutin pois, mutta ihottuma vain jatkui. 

Päätimme mennä ihotautilääkärille, jossa sitten otettiin verikokeita. Saimme tulokset, joiden mukaan Jooalla on lievänä vehnä- ja maitoallergia. Sepä sitten selitti huudot ja tyytymättömyyden, jota esiintyi pienenä vauvana. Allergia aiheutti Jooalle myös tämän ihmeellisen ihottuman jota on myös atooppisenihottuman takia pitkin vartaloa. 


Saimme Jooalle decubal-voiteeseen reseptin ja kortisoni-voiteeseen jota piti käyttää 2xpäivässä viikonajan tulehtuneeseen ihoon. Diagnoosin jälkeen olin aivan pyörällä päästäni. Itselläni kun ei ole mitään allergioita ikinä ollut niin oli todella vaikea miettiä missä ruuassa mitäkin on.


Aluksi oli vaikeaa saada ruokavalio venhnättömäksi ja maidottomaksi, mutta ajan kanssa tähän tottui. Välillä jos olemme jossain kylässä, eikä ole omia eväitä mukana olen joutunut antamaan Jooalle sellaista missä on vehnää (pitäisi muistaa aina ottaa omat eväät mukaan..). Vehnä vetää Jooan suunympärykseen ihottumaa..Hoitonahan siis on, että kyseisiä ravintoaineita vältellään. 

Monella allergiat häipyvät kun ikää tulee lisää, joillain se jää loppuelämäksi. Maitoa korvaamme soijamaidolla. Maidosta Jooalla menee maha aivan sekaisin, aivan kuin suoraputki. Alemmassa kuvassa on Senni, jota imetän vielä. Sennille en ole antanut vielä kertaakaan vehnää, mutta suunympärykset ovat ihottumalla. 

Olen itse vältellyt vehnää, mutta heti kun syön jotain missä on vehnää niin Sennille tulee ihottumaa. Ravintoaineet imeytyvät rintamaidon kautta vauvaan. Suuntaamme siis tämänkin vauvelin kanssa allergia/ihotautilääkärille ottamaan verikokeita, jotta saamme tietää onko pikkusiskollakin samat allergiat kuin veljellä.



Susanna

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Vähän meistä


Kuva: Melissa Hanhirova

Tähän väliin olisi kai kohteliasta esittäytyä ennenkuin uusia postauksia tulee lisää. Olen Susanna 22 vuotias. Asustelemme Espoossa. Vielä muutama vuosi sitten kävin lähihoitajakoulua, asuimme pienessä kaksiossa, näin päivittäin kavereita, nukuin viikonloppuisin niin myöhään kuin huvitti, teimme mieheni kanssa mitä halusimme. Sitten tulin raskaaksi, jätin epillerit pois ja ajattelimme että lapsi saa tulla jos on tullakseen. 

Aloitin ensimmäisen blogini the moment of our love, nimi muuttui sittemmin Me+2. Kirjoitin välillä ahkerammin ja välillä en niin ahkerasti. Esikoisemme Alexsandra syntyi 22.06.2013. En kerennyt vielä valmistautumaan koulusta ennen lapsen tuloa. Jatkoin kesän jälkeen koulua ja Alexsandra oli isänsä kanssa kotona kuukauden. En pystynyt keskittymään koulunkäyntiin kun kokoaika mielessä oli että minun pitäisi olla kotona pienen vauvani kanssa. Keskeytin koulun ja kerroin jatkavani koulua ensi syksynä. 

Tulin uudestaan raskaaksi. En päässyt jatkamaan koulua vieläkään. Jooa syntyi 16.11.2014. Elimme normaalia arkea pienten lasten kanssa. Ajattelin, että kahden näin pienen lapsen kanssa elämä oli todella rankkaa. Kunnes tulin taas raskaaksi ja tajusin että tähän mennessä elämä olikin aika helppoa. 

Kuopuksemme Senni syntyi 27.12.2015. Kolme lasta kahden ja puolenvuoden sisään. Nyt voin kertoa, että rankkaa on, mutta päivä kerrallaan ja kokoaika arkemme helpottuu kun pienet kasvavat ja oppivat kaikkea uutta. 

Alexsandra käy arkisin päiväkodissa leikkimässä 6 tuntia. Ajattelin, että hänelle tekisi hyvää päästä omanikäistensä kanssa leikkimään ja oppii siinä samalla kaikkea omanikäisten juttuja. Altsu on viihtynyt siellä ja on saanut paljon kavereita. Ennen päiväkotia Altsu ei paljoa puhunut. Nyt hän on oppinut jo paljon ja puhe kehittyy kokoajan enemmän. 

Minä olen vielä kotona Jooan ja Sennin kanssa. Suunnitelmissa on jatkaa koulua ensi syksynä. Olen varannut kierukan laittoon ajan jotta ehkäisy asia olisi nyt kunnossa, olen aika varma että lapsemme ovat nyt tässä. Ehkä elämän kuuluikin mennä näin, että lapsemme tulevat näin tiuhaan tahtiin. Onpahan heistä ainakin toisilleen seuraa ja oppivat samaan tahtiin asioita. 

Elämä äitinä on hetkittäin aika raskasta mutta silti parasta mitä voin kuvitellakkaan. En voisi enää kuvitellekkaan elämää ilman lapsia. Ennen en voinut kuvitellakkaan olevani äiti, nyt äitiys on parasta mitä elämässäni on tapahtunut. Rakastan lapsiani ylikaiken ja rakastan olla äiti juuri näille pienille rakkauspakkauksille. 

Blogissa tulette kuulemaan meidän hyvistä ja huonoista päivistämme. Pienistä ja suurista uhmakohtauksista. Elämän ihanista ja iloisista hetkistä. Ihan kaikesta mitä meidän elämässämme tapahtuu.


Kuva: Melissa Hanhirova



Susanna

lauantai 10. syyskuuta 2016

Mitä tapahtuikaan kahvinkeittimelle ?

Älkää pitäkö mua ihan blondina, mutta miten ihminen voikaan olla näin tyhmä ja väsynyt. Innoissani siivosin keittiötä ja ajattelin putsata kahvinkeittimen perusteellisesti. Laitoin sen tiskialtaaseen ja valutin vettä niin että koko kone lillui vedessä. 

Näin lapsiperheessä, tulikin muuta tekemistä, piti tehdä ruokaa ja lapset kiukuttelivat. Kahvinkeitin jäi altaaseen, unohdin sen tyystin. Illalla katsoin että siinä se vieläkin lillui, väsyneenä en tajunnut tehdä sille mitään vaan menin sohvalle katselemaan telkkaria. 

Seuraavana aamuna mies otti kahvinkeittimen lavuaarista ja alkoi keittämään kahvia. Virtanappi ei pysynyt päällä, saatiin kahvi kuitenkin tippumaan. Virtanappi reistaili edelleen. Aamukärttyisenä mieheni sai virtanapin tökättyä kokonaan sisään. Se oli meidän kahvinkeittimen loppu se. 

Mitä tästä opin, en laita kahvinkeitintä enään lavuaariin lillumaan, (enkä mitään muutakaan sähkölaitetta). Miten tyhmä sitä voikaan näin väsyneenä olla. Ajatuksena oli vain putsata kahvinkeitin, no ainakin se on puhdas, mutta myös rikki.


Emmehän nyt tietenkään voi elää ilman kahvinkeitintä. Päivällä lähdimme ajelemaan jotta lapset nukkuisivat autossa. Suuntasimme päikkäreiden jälkeen prismaan. Kiertelimme ja katselimme kahvinkeittimiä. Mikään muu ei miellyttänyt minua kuin moccamaster. Tämä aikaisempikin keitin oli moccamaster ja mielestäni aivan paras. 

En kuitenkaan halunnut, että ostaisimme aivan samanlaista joten päädyimme pienen suostuttelun jälkeen valkoiseen moccamasteriin. Hintaahan tuolla on enemmän kuin joissain muissa merkeissä, mutta ei kuitenkaan kalleimmasta päästä. Tulen varjelemaan uutta keitintä, enkä todellakaan laita sitä altaaseen lillumaan ! Kaikki hyvin taas ja elämä hymyilee, emme joudu elämään ilman kahvia ja olen taas astetta viisaampi. 



Susanna

perjantai 9. syyskuuta 2016

Uusi blogi

Kirjoitin aikaisemmin Me+2 blogia. Lasten ja raskauksien myötä se vain lösähti enkä enää saanut itseäni kirjoittamaan. Kirjoitin viimeksi viime marraskuussa, siitä on aikaa. Minulla on ollut todella ikävä kirjoittamista ja on käynyt useasti mielessä että tulen kirjoittamaan. En kuitenkaan halunnut enään jatkaa vanhan blogin kirjoittamista, se tuntui tyhmältä. Niin pitkä aika siitä kun viimeksi postasin. Ajattelin aloittaa aivan alusta. Se kuitenkin vaati kaikki aivan uusiksi. Uuden nimen, uuden blogin, kaikki.



Mietin, onko vaikeaa aloittaa kaikki ihan alusta, mutta päädyin siihen, että tämä on juuri sitä mitä tarvitsen. Uusi alku minun bloggaamiselle. Vanha blogi on ollut pystyssä muutaman vuoden enkä panostanut siihen niinkuin olisin halunnut. Ajatuksia ja unelmia oli paljon, mutta en päässyt siihen mitä halusin. Nyt saan aloittaa ihan puhtaalta pöydältä ja olen tyytyväinen päätökseeni. Toivottavasti saan taas seuraajia jotka auttavat minua kasvattamaan blogiani ja joiden avulla jaksan postata. Lukijat ovat iso osa bloggaamista, niiden avulla saa lisää inspiraatiota ja voimaa postata aina uudelleen ja uudelleen.

Tervetuloa seurailemaan meidän arkea ja elämää !
Tulossa esittelyä minusta ja meidän kolmesta ihanasta pienokaisesta.



Susanna