Kaksplus.fi

perjantai 23. helmikuuta 2018

Ulkoilu on perseestä

Olen joskus aiemminkin kertonut, miten meidän nuorin lapsi ei tykkää ulkoilusta. Nyt vähän päälle kaksivuotias neiti on välillä alkanut pitämään ulkoilua jo ihan siedettävänä. Suurimmaksi osaksi kuitenkin ulkoilut on ihan hanurista ja hän mieluummin istuu rattaissa tai on sylissä. Sennin ilmeestä näkee niin hyvin että hänen mielestään ulkoilu on ihan... Nyt talvella ja kurakeleillä tämä on vain korostunut. 


Alexsandra ja Jooa rakastavat ulkoilua, varsinkin A ! Heillä ei tarvitsisi olla ulkona välttämättä mitään ihmeellisiä virikkeitä ja silti he mielikuvituksillaan keksivät mitä vain tekemistä. Kovat pakkasetkaan eivät näitä kahta hirvitä vaan he ryntäävät pikavauhtia ulos kun vain on mahdollisuus. Lumisateet ovat ihan parasta ja se lumen syönti kielloista huolimatta, oi kyllä ! 


Päiväkodissa A ja J ulkoilevat aina mielellään ja Alexsandra onkin vaikea saada ulkoleikeistä kotiin koska se vaan on niin ihanaa ! Senni taasen löytyy monesti hoitajan sylistä tai joissain tapauksissa hänet on laitettu istumaan päiväkodin rattaisiin. Välillä hänet myös onneksi löytää taapertamasta ja leikkimästä pihalta mutta harvoin. Sennin kohdalla he ovatkin tehneet niin, että hän on aina melkein viimeisten joukossa menossa ulos, jolloin ulkona olo aika hieman lyhentyy. 



Senniä on ihan vauvasta asti viety samanlailla ulos niinkuin Altsua ja Jooaa, siitä ei ole kyse. Sennin hyvin voimakastahtoinen temperamentti korostaa entisestään tätä ulkoilmavihaa.


Uskon ja toivon, että kevään ja kesän tullessa kuvioihin Sennikin näkisi ulkoilun hyvät ja hauskat puolet ja alkaisi nauttimaan raittiista ulkoilmasta. 



Todella monet ovat ulkoilmaihmisiä, toiset taas ei. Onko muita lapsia jotka vihaavat ulkoilua ?





Susanna

tiistai 20. helmikuuta 2018

Minusta tulee rekkakuski.

Pienenä haaveilin, että minusta tulee isona rekkakuski. Tämä haave oli minulla ihan teini-ikään asti, kunnes monet alkoivat vähättelemään haavettani ja lopulta luovuin koko haaveesta. Samaan aikaan suunnitelmissa oli, että kun aika on oikea, menen armeijaan. 

Elämääni tuli lapset, jolloin armeija haave sai unohtua. Rekkakuskin ammatti on ollut vieläkin takaraivossa, mutta se ammatti saa jäädä sinne. Pitkät päivät ja venyneet viikot eivät oikein sovi yhteen lapsiperhe arkeen. Isäni on ollut koko ikäni rekkakuski, joten tiedän, minkälaista elämä kuskina on.


Kävin lukiota vähän aikaa, mutta sekään ei tuntunut silloin oikealta. Aloitin lähihoitaja koulun, jossa suuntauduin ensiksi mielenterveys ja päihde puolelle. Suuntautuminen vaihtui lapsiin ja nuoriin, koska se tuntui enemmän omalta. 

Nyt olen ollut töissä muutaman kuukauden lastenhoitajana päiväkodissa. Tuntuuko tämä oikealta ? No, en tiedä. Osaan hommat ja lapset ovat ihania, mutta.. tuntuu, että jokin siitä puuttuu. 

Mitä seuraavaksi ? Kovasti olen miettinyt hakevani keväällä sosionomi kouluun. Se on myös mahdollista käydä verkko-opiskeluna, joka olisi minun kannalta kaikista paras. Opiskeluun liittyisi myös yhteensä 30 viikkoa työharjoittelua, joka olisi mahdollista järjestää joissain tapauksissa omalla työpaikalla. 


Sosionomi voi suuntautua muunmuassa lastensuojeluun ja perhetyöhön, aikuissosiaalityöhön, varhaiskasvatus sekä monialainen asiakasosaaminen sosiaali ja terveysalalla. Tutkinnossa voi myös suorittaa lastentarhanopettajan kelpoisuuden. 

Tällä hetkellä haaveena olisi päästä kyseiseen kouluun ja suuntautua lastensuojeluun ja perhetyöhön. Tällä tavalla saisin työhön enemmän jännitystä, jota luulen kaipaavani. Ala kiinnostaa minua myös ihan henkilökohtaisesti siksi, että siinä saisin olla avuksi lapsille ja perheille, jotka sitä tarvitsevat. Koen, että tässä työssä saisin annettua enemmän itsestäni ja saisin enemmän haastetta ja pääsisin kehittämään itseäni. 

Haaveena on myös käydä joskus lukiokin loppuun. 


Mikä sinusta tulee isona ? 


Susanna

tiistai 13. helmikuuta 2018

Lapsi, joka sairastaa jatkuvasti

Akuutti kuumeinen ylähengitystieinfektio, määrittämätön akuutti ylähengitystieinfektio, akuutti ylähengitystieinfektio ja näitä löytyy vielä kymmenisen lisää. 

Vuoden sisään me ollaan Sennin kanssa käyty pikkujätissä viisitoista kertaa. Kyllä, kävin äsken laskemassa omakannasta ja käyntejä tosiaan oli noinkin paljon. Tähän lisäksi tietysti perus neuvolakäynnit ja niihin kuuluvat lääkärintarkastukset. 

Pikkujätissä ollaan alettu ravaamaan, kun Senni on ollu alle vuoden ikäinen. Elokuussa 2016 syynä oli kuume ja allergia epäilyt naaman ihottuman takia. Silloin ei kuitenkaan otettu allergia testejä vaan käskettiin seuraamaan ja välttämään maitoa yms joita epäilin. 


Lokakuussa 2016 menimme mehiläiseen, jossa teimme allergia testit. Koholla oli maito, joka oli aika selvää jo itselle siinä vaiheessa. Koholla oli myös kaura, jota alettiin välttämään. Näiden lisäksi atooppinen iho, johon saimme tarvittavat rasvat. Keuhkot eivät myöskään kuulostaneet aivan normaaleilta, johon saimme avaavaa lääkettä. 

Joulukuussa 2016 vierailimme taas pikkujätissä yskän, nuhan ja ihon ihottuman takia, saimme mukaamme vinkkejä ja rasvoja, joilla ihottuma pitäisi saada rauhoittumaan. Tällöin alkoi myös korvatulehdus kierre. 


Tammikuussa 2017 kuumetta ja silmätulehdus. Maaliskuussa korvatulehdus. Huhtikuussa korvatulehdus, keuhkot rohisevat ja silmätulehdus. Huhtikuussa uudestaan käynti, jolloin vaihdettiin vahvempaan antibioottiin. Toukokuussa korvatulehdus ja hengitys vaikeaa ja rohisevaa. Tällöin saimme keuhkoihin hoitavaa astmalääkettä. 

Kesäkuussa korkeaa kuumetta kahdeksan päivää. Heinäkuussa käynti taas kuumeen ja korvatulehduksen takia. Tehtiin uudet allergia testit, koholla oli enää maito. Astmalääkkeitä jatkettiin. Syyskuussa kitarisa leikkaus ja korvien putkitus. Marraskuussa korkea kuume, nuhaa ja yskää. Joulukuussa korvatulehdus ja korkea kuume. Tammikuu 2018 Kuumetta, oksennus tauti. Helmikuu Korkeaa kuumetta. 


Joka käynnillä myös puitiin ja mietittiin miten saisimme suun ympärys ihon kuntoon ja miten etenemme allergioiden kanssa. Tulehduksien takia suun ympärys ärsyyntyy eikä pääse parantumaan. Nykyään Senni on vain maidottomalla. 

Kotihoidossa ollessa sairastelut eivät tuntuneet kovin pahoilta. Elokuussa kuitenkin jatkoin koulua, josta jouduin olemaan poissa. Töissä olen ollut marraskuusta lähtien, josta olen heti joutunut olemaan kotona hoitamassa pientä. 


Toivon, että Sennin vastustuskyky kehittyisi, jotta hän saisi keskittyä kasvamiseen ja muuhunkin kuin vain sairasteluun. On kovin rankkaa katsoa, kun toinen on jatkuvasti korkeassa kuumeessa ja ihan raasu.. Sitä vain haluaisi parantaa oman lapsen.

Löytyykö muita kenen lapsi on jatkuvasti kipeä ? Olisi myös mukava kuulla, jos paljon sairastellut lapsi olisi myöhemmin vähän vähemmän sairasteleva.

Olen myös pohtinut voisiko erityisherkkyydellä ja sairasteluilla olla jotain yhteyttä ?


Susanna

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

2017 toi meille Landau-Kleffnerin ja työn.


Lyhyt katselmus vuoteen 2017, se piti sisällään vaikka ja mitä ihmeellistä. Keväällä olin vielä pienimmän kanssa kotona viettämässä kotiäiti arkea. Elokuussa minulla jatkui koulut. Suuntautuminen, lasten- ja nuorten koulutusohjelma. Opiskelu ajaksi arvioitiin puoli vuotta, joka piti sisällään työharjoittelun. Kaikki meni niin äkkiä, etten oikein itse edes meinannut pysyä mukana. 

Lokakuun lopulla meillä oli muutto uuteen isompaan kotiin. Muutto meni oikein hyvin sillä välin kun lapset olivat päiväkodissa.

Marraskuussa kirjoitin työsopimuksen, työt päiväkodissa alkoivat marraskuun puolessa välissä. En ollut vielä valmistunut, mutta koulua tässä vaiheessa oli todella vähän, joka mahdollisti työelämän alkamisen. 

Töissä on ollut ihan super mahtavaa olla, ihan erilaista kun kotiäitinä. Toki sielläkin hoidan lapsia, niinkuin kotona. Valmistuin joulukuussa, sain myös stipendin josta olin todella yllättynyt, iloisesti tietenkin. Olen niin onnellinen, että nyt opiskelut saa jäädä vähäksi aikaa ja pääsen keskittymään työelämään ja arjen pyörittämiseen lasten kanssa.

Ainiin ja täytinhän vuosia marraskuun lopulla. Vuodet menee liian nopeasti !

Näistä monesta syystä olen jättänyt suosiolla blogin hieman tauolle, jotten kuormita itseäni liikaa. Nyt tuntuu, että blogi mahtuu taas elämään ja tulen päivittämään teille meidän arjen ylä ja alamäkiä. 


Alexsandran kanssa vuosi 2017 oli rankka. Saimme vuoden alussa hänelle landau-kleffner diagnoosin. Siinä oli paljon opeteltavaa, jotta elämämme olisi mahdollisimman helppoa tämän kanssa. Ollaan opittu käyttämään kuvakortteja, mutta vielä enempi tukiviittomia. A:lla menee päiväkodissa todella hyvin ja henkilökunta osaa olla tytön apuna ja tukena tarvittavissa asioissa. 

Kesällä hän täytti 4-vuotta. Puheen ymmärtäminen ja tuottaminen on edelleen hänelle vaikeaa, pikkuhiljaa viikottain näkyy pieniä kehityksen askelia, joihin lääkärimme on ollut tyytyväinen. Edelleen hänellä on lääkitys, mutta enää jokatoinen aamu. Näin mennään kevääseen asti, jonka jälkeen lääkitys puretaan kokonaan pois. 

Tästä tytöstä voi vaan olla todella ylpeä, niin reipas ja iloinen vaikka kokenut todella rankkoja asioita. 


Jooa aloitti vuoden 2017 alussa päiväkodin. Vuodessa tästä pojasta on tullut jo niin reipas, omatoiminen ja iso poika ! Marraskuussa hän täytti 3-vuotta ja siirtyi päiväkodissa isojen puolelle. Jooa on todella osaava poika, hän osaa yllättää taidoillaan aina. Puhe hänellä on ikätasoista, vaikkakin hieman puuromaista vielä. Hän osaa tukiviittomia, joka auttaa isosiskon kanssa kommunikoinnissa. 

Kaikista parasta on hänen mielestään työkoneet ja kaikki mikä liittyy työmaa juttuihin. Toki hänellä on toinenkin puoli, hän haluaa itselleen kynsilakkaa, koska isosiskollakin on. Hän leikkii mielellään kotileikkejä ja barbeilla siskojensa kanssa. Keskittyminen herpaantuu monesti, joten sitä harjoitellaan. Hän on myös kovin omatahtoinen, mutta uskoo kuitenkin lopulta aikuisia. 

Hänestä voi vielä tulla jotain suurta.


Senni täytti vuoden lopulla 2-vuotta. Iästään huolimatta hän on vielä aivan vauva, ainakin omasta mielestään. Kasvukäyrillä hän menee omalla miinus käyrällä, aivan eri mitoissa kuin sisaruksensa tämän ikäisenä. Silti neuvolassa ollaan oltu tyytyväisiä, että kasvaa edes omaa tasaista käyrää. 

Päiväkodin Senni aloitti elokuussa, samaan aikaan kun minulla jatkui koulut. Hänellä on mennyt siellä hyvin, hänen tapaansa hän mököttää siellä ja kaipaa syliä, jonne hän onneksi pääsee. Ulkoilut on Sennille ihan fiasko, hän ei tykkää sitten ollenkaan siitä. Mököttämisestä huolimatta hän nukkuu hyvin, syö hyvin ja on saanut päiväkodista myös kavereita. 

Senni on temperamenttisin ja omalaatuisin lapsi kenet olen ikinä nähnyt. Hyvällä tavalla, hän on niin suloinen pieni draama prinsessa etten kestä. Hän osaa pitää puolensa ja oikein pieni pikkumyy !



Susanna

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Taaperoiden oma maito

Pääsimme kaksplussan ja nutrician järjestämään testiryhmään, jonka kautta saatiin testiin NutriJunior maitoa ja maitojauhetta. 



NurtiJunior on taaperoiden omaa maitoa, jonne on lisätty paljon taaperoille hyödyllisiä vitamiineja ja kivennäisaineita. Mitä kaikkea hyvää se sisältääkään; A-, D-, E-, K-, C-, B6-, B12-vitamiineja, tiamiinia, niasiinia, biotiinia, riboflaviinia, foolihappoa, kaliumia, kalsiumia, pantoteenihappoa, magnesiumia, rautaa, jodia ja sinkkiä. Todella kattavasti vitamiineja ja kivennäisaineita, joista on vain hyötyä lapselle.

Maitojuoma on tehty maitoon, joten se sisältää laktoosia. Meillä testaajaksi pääsi Jooa, koska nuorimmalla on maitoallergia. NutriJunioria on saatavana 1litran maitotölkkinä ja maitojauheena, josta saa noin 6,6 litraa valmista maitojuomaa. 


Mitä mieltä meidän taapero tästä maitojuomasta sitten oikein olikaan. Ihan ensimmäisenä hän oli aivan innoissaan, kun maitopurkit pilkisti postista haetusta pahvilaatikosta. Hän oli oikein innokas maistelija ja odotti kovin että pääsee maistamaan. Ensimmäinen reaktio oli vähän ihmettelevä, mutta sanoi että on hyvää. Maku oli hieman maukkaampi kuin normaalin maidon, olemme kuitenkin kotona totuttu juomaan soijamaitoa, joten maukas maku ei kuitenkaan haitannut. Kokeilimme myös maitojauhetta, joka sekoitettiin veteen. Se ei uponnut niin hyvin. 

Uskon, että aiomme ostaa tätä NutriJunior maitoa vielä jonkin aikaa. Jooa jo innostui, että hänen oma maitonsa. Nyt meillä sitten jokainen juo eri maitoa, Jooa NutriJunioria, Senni soijamaitoa ja Alexsandra normaalia maitoa. NutriJunior maistui myös meidän esikoiselle, joka ei kuitenkaan kuulu enää taaperoihin. 


Olitko aiemmin kuullut NurtiJuniorista ? 

Todella kattava maito taaperoille, olisin ostanut tätä jo aiemmin jos olisin vain tiennyt, suosittelen !


Susanna


lauantai 30. syyskuuta 2017

Opiskelu, lapset, työ, muutto

Opiskelu ja lapset, kodinhoito siihen päälle, kiirettä pitää. Olette varmaan huomanneet, kuinka blogin pitäminen on nyt hieman jäänyt. Valmistumiseni on vain muutamien viikkojen päässä, jonka takia myös opiskelu tahti on tiukka. 

Olen nyt työharjoittelussa päiväkodissa. Siihen kuuluu kuntoutussuunnitelman suunnittelemista ja sen toteuttamista. Myös muutaman päivän näyttö on tulossa, jota olen yrittänyt suunnitella. Kenties jotakin temppurataa lapsille, vai mitä se voisi olla. 


Harjoittelun lisäksi on ollut koulutehtäviä, jota varten on pitänyt pohtia asioita ja kirjoittaa niitä ylös. Blogin kirjoittamisen aika on mennyt koulutehtävien kirjoittamiseen. Nyt kuitenkin halusin tulla ilmoittamaan itsestäni jotain, en ole hylännyt teitä, aika ei ole vain riittänyt. 

Lapset olivat myös parisen viikkoa takaperin kaikki kipeänä, jonka vuoksi harjoittelu ja muu sai vähän jäädä. Onneksi nyt ollaan kaikki oltu suht terveinä ja arki rullaa hienosti. 

On ollut myös Alexsandran puheterapia juttuja, päiväkodin vanhempainiltaa ja vasun miettimistä. Käytiin myös ottamassa Jooalle ja Sennille vesirokkorokotteet, oletteko muut hakeneet tai miettineet ottavanne lapsillenne ? Meidän tilanteessa, kun Alexsandra ei saa lääkityksestä johtuen saada vesirokkoa, eikä rokotetta niin haluan kaikin mahdollisin keinoin ennaltaehkäistä ettei meidän lapset sitä nyt saisi. 


Kiirettä siis pukkaa koulu asioiden parissa ja kotosalla. Meillä on myös tulossa muutto kuukauden päästä, jota olen yrittänyt jo hyvissä ajoin järjestellä. 

Valmistumiseen ei tosiaan ole pitkä aika ja olenkin jo hakenut töitä meidän lähistöllä olevista päiväkodeista. Pidetään peukut pystyssä, että jostain otetaan yhteyttä !


Susanna

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Helppo ja maukas välipala !




Päästiin testaamaan super hyviä Ella´s kitchenin tuotteita. Testattavana oli yrityksen luomu-hedelmäsoseita. Makuja oli kolmea erilaista: mango-päärynä-papaija, mustikka-omena-banaani+vanilia ja viimeisenä muttei vähäisimpänä banaani-kookos. 

Olemme aikaisemminkin syöneet lasten kanssa näitä pussisoseita. Ihan super kätevät. Nämä kulkevat mukana missä vain liikummekin. Kierrekorkin avulla pussin saa takaisin kiinni, jos sosetta jää vielä syömisen jälkeen. Isommat lapset saavat kierrekorkin itse auki, pienempiä pitää hieman auttaa. Pienen kokonsa ansioista näitä voi olla laukussa mukana kaikille kolmelle lapselle. 

Vaikka nämä onkin suunnattu enemmän pienille taaperoille, sopivat ne yhtälailla myös vanhemmille lapsille. Meidän isommat lapset syövät näitä ihan yhtä mielellään kuin pienin. 



Testattaessamme soseita, jokainen sai valita mieleisensä. Sennin lemppari oli mango-päärynä-papaija. Jooan suosikki oli banaani-kookos. Alexsandran lemppari oli mustikka-omena-banaani+vanilia, hän tykkää eniten tutuimmista mauista. 

Jokainen sai maistaa muitakin makuja, mutta heidän itsensä valitsemat tuotteet olivat ehdottomasti heidän suosikkejaan. Aiomme ostaa näitä jatkossakin lisää ! Ps. Äidit ja isätkin voivat syödä näitä, hihi !




Plussaa:
- 120g pieni, muttei liian pieni pakkaus. 
- Helposti mukana kulkeva.
- Uudelleen suljettava. 
- Yllättävät maut.
- Värikkäät houkuttelevat pakkaukset.
- LUOMU. Ei lisättyä sokeria tai lisäaineita.


Susanna