Kaksplus.fi

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Hei, olen kolmen pienen lapsen äiti ja opiskelen.

Vanhemmuutta, äitiyttä ja vielä kerran vanhemmuutta, sitä on ollut elämäni nämä muutamat vuodet. Elämäntilanteet muuttuvat ja nyt elämääni kuuluu jotain muutakin. Olen nimittäin nyt opiskelija.

Näihin muutamaan vuoteen jotka olen kotona viettänyt on mahtunut paljon. Iloja ja suruja. Kakkaa ja pissaa. Riitoja ja niiden selvittelyjä. Huutoa ja naurua. Paljon haasteita ja uusien asioiden oppimista. Näiden vuosien aikana olen oppinut paljon itsestäni ja kasvanut todella paljon henkisesti. 

Kun vertaa itseäni vuoteen 2013 ja nyt nykyhetkeä, voin vain nauraa miten hölmö nuori olin. Olin nainen, jolla oli todella huono itsetunto, ei omia mielipiteitä, enkä osannut tuoda itseäni oikealla tavalla ilmi. Nyt voin sanoa olevani ylpeä itsestäni, teen hyvää työtä, osaan sanoa omat mielipiteeni ilman että häpeän itseäni, osaan pitää itseni ja lasteni puolia. Olen riittävä ja täydellinen juuri tällaisena kuin olen. Ja ennenkaikkea kasvatan kolmea pientä ihmistä, jotta heistä tulisi kunnon kansalaisia. 


Tiesittekö että lapsilta oppii todella paljon. Kotona pyörii nyt 4v1kk, 2v9kk ja 1v8kk lapset jotka opettavat minulle päivittäin asioita. Minä opetan heitä, he opettavat minua. 

Näiden vuosien aikana olen oppinut paljon lapsista, miten he käyttäytyvät, heidän kehitysvaiheet, puheenkehityksestä, lääkkeiden annosta, sairaan lapsen hoidosta ja lapsen uhmasta. En ollut myöskään aikaisemmin kuullut affektikohtauksista, kunnes omilla lapsillani niitä tuli. En ollut ennen kuullut landau-kleffneristä, ennen kuin omalla lapsellani tämä todettiin. 

Olen oppinut täyttämään lasteni tarpeet ja kohtaamaan heidän uhmat ja päivittäiset hankaluudet. Olen kasvattanut omaa kärsivällisyyttäni ihan äärimmäisyyksiin, en edes tiennyt että voin olla näinkin kärsivällinen. Olen oppinut, että minä olen se, kenestä lapset katsovat mallia, minun täytyy olla heille hyvä roolimalli, jotta heistä tulee hyviä, kunnollisia ja luotettavia kansalaisia. 


Tiesittekö että lähdin jatkamaan lähihoitaja koulua, suuntautumisena lasten ja nuorten koulutusohjelma. Nämä neljä vuotta kotona lasten kanssa ei ole mennyt ihan hukkaan. Näistä vuosista on minulle paljon apua opiskeluissa ja sitten myöhemmin työelämässä. 

Opiskeluni on tällä hetkellä välillä koulussa tunneilla oloa, mutta myös todella paljon itsenäistä työskentelyä. Muutaman viikon päästä alkaa työharjoittelu. Valmistuminen voi hyvällä todennäköisyydellä olla vuoden lopussa !

Opiskelu on todella nopea tempoista, onneksi tosiaan minulla on omasta elämästä kaikki tarvittava materiaali omassa päässä. Vaikein asia tässä on, että minun täytyy lähteä äiti roolista hoitaja rooliin ja miettiä asiat toiselta kannalta. Kuitenkin myös minulla on hoitajana sitten etulyönti asema, koska osaan mennä äiti rooliin ja miettiä asioista myös vanhempien kannalta. 

Muistakaa äidit ja isät, että teistä on vaikka mihin ! Me voidaan olla ylpeitä itsestämme ! Onko täällä muita vanhempia, jotka opiskelevat ? Olisi mukava kuulla muiden opiskelu tarinoita. 


Susanna

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Harvinainen oireyhtymä: Lääkkeitä puretaan


Kukkuu. Nyt pitkästä aikaa Alexsandran kuulumisia. Aikaisempia postauksia aiheesta voit käydä lukemassa muunmuassa TÄSTÄTÄSTÄ ja TÄSTÄ.

Aikaisemmin on ollut puhetta siitä, että lääkityksen avulla purkaus aivoissa on saatu loppumaan. Itse asiassa prednisolonin (kortisonin) avulla ne loppuivat kokonaan ja saamme kiittää tätä ihmeellistä ainetta. 

Viime viikolla meillä oli Alexsandran kanssa taas asiaa Lastenlinnaan. Puolen päivän aikaan oli uni-eeg tutkimus. Loppujen lopuksi saatiin A nukahtamaan ja unikäyrää saatiin kuulemma hyvä pätkä. 

Eeg:n jälkeen meillä oli suoraan lääkäriaika. Lääkärikäynnit on meillä aina kuukauden-kahden välein, jotta saadaan pidettyä hoidosta kiinni ja lääkäri näkee mihin suuntaan ollaan menossa. 

Saatiin kuulla heti uni-eeg tulokset, purkauksia ei ole tullut lisää ja tila on pysynyt vakaana lääkkeiden avulla ! 


Nyt kun tilanne on ollut vakaa jo muutaman kuukauden, aletaan lääkkeitä purkamaan pois. Nyt otettiin frisiumista 1/4 osa pois ja jatketaan sillä 3/4 osalla parisen kuukautta. Kortisonia tiputetaan joka viikko jokunen osa pois ja loppujen lopuksi muutaman viikon jälkeen sitä annetaan enää joka toinen päivä. 

Meillä on uusi lääkärikäynti kahden kuukauden päästä, jolloin frisiumia aletaan purkamaan sitten enemmän pois. 

Todella huojentavaa kuulla, että aivojen tila on pysynyt hyvänä ja nyt jo aletaan purkamaan lääkkeitä pois ! Lääkkeistä on ollut paljon hyötyä, mutta myös paljon harmia. 

Lääkkeiden ansiosta on saatu purkaus aivoissa loppumaan, mutta myös niiden avulla on Alexsandrasta tullut estoton, hän turhautuu todella herkästi ja on todella kiukkuherkkä. Keho on myös kerännyt paljon nestettä, joka näkyy muunmuassa turvotuksena.


Estottomalla tarkoitan sitä, että hän saattaa mennä halailemaan kadulla ketä vain. Hän ottaa kaikki liiankin avosylin vastaan. Hän lähtee päivittäin juoksemaan karkuun, eikä siihen auta muu kuin juosta perään ja ottaa kiinni. Hän saa aivan älyttömiä päähänpistoja, joita en tiennyt edes olevan olemassa.

Kiukkuherkällä tarkoitan, että hän suuttuu siis aivan älyttömistä asioista. En laita muumeja vaan jonkun muun lastenohjelman, telkkarista lentää piuhat seinälle ja telkkarikin saa hieman osumaa. En anna hänen lähteä isossa tyllihameessa päiväkotiin, kaikki vaatteet lentävät lattialle. En anna hänen juosta karkuun, heittäytyy maahan leikkimään katujyrää. 

Arki on välillä todella kaoottista, mutta kasvattaa meitä jokaista ihmisenä todella paljon. Minun ja Alexsandran välitkin ovat niin hyvät että tietää voivansa kiukutella minulle vaikka mikä olisi. Uskon, että meidän välit vain syventyvät entisestään kaiken tämän meidän kokeman aikana ja jälkeen. 


Niin aivan, jokaista varmaan kiinnostaa miten Alexsandran toipuminen on sujunut. Hän ymmärtää päiväpäivältä enemmän. Joka päivä huomaa asioita, että hän ymmärtää mitä hänelle puhutaan tai mitä ympärillä puhutaan. 

Viikon alussa puhuttiin muunmuassa päiväkodissa hoitajan kanssa minun uudesta tatuoinnista, Alexsandra samantien osoitti tatuointia ja alkoi ihmettelemään sitä. Tänään puhuttiin kaverin kanssa että mennään angrybirds puistoon, kun päästiin ulos A osoitti puistolle päin ja lähti juoksemaan kovaa vauhtia puistolle. 

Päivittäin huomaa miten toinen oikeasti ymmärtää ja kuulee ! Hän ymmärtää nimensä täysin. Hän kääntää päänsä ääntä kohti kun puhelin soi. Hän kuulee kun ulkona työkoneet mekastavat. Hän kuulee samantien kun pikkusisko herää päiväunilta. Vielä muutama kuukausi sitten näin ei ollut. Häneen ei saanut minkäänlaista kontaktia eikä hän ymmärtänyt elämisen ääniä. Nyt hän on onneksi jo paranemaan päin. 

Sanoja häneltä ei tule. Omaa puhetta tulee todella paljon, joka on hyvä juttu. Muutama kuukausi sitten sitäkään ei tullut. Pieniä sinnepäin sanoja alkaa tulemaan. Hänellä oli pipi peukalossa ja näytti sitä ja sanoi "pi". Puheentuottaisessa voi kestää jopa puolisenvuottakin, joten me vain odotellaan ja ollaan rakkaan tyttömme tukena. Hän on niin täydellinen erityinen <3



 Susanna

perjantai 4. elokuuta 2017

Metallit pesuvedessä - ratkaisu ongelmaan on löytynyt !


Olen pitkään valittanut jokaiselle miten hiukseni ovat aivan vihreät ! Ihan sama mitä teen, niin ne vain vihertävät. 

En ole vuoteen värjännyt hiuksiani, joten värjääminen ei tule kuulonkaan. Muutettuamme nykyiseen asuntoon, tämä vihertävä vivahde hiuksiin tuli. 

Kokeilin kaikenmaailman sävyttäviä hoitoaineita ja shampoita. Näistä oli ehkä hetkeksi apua. Sitten löysin syväpuhdistavan shampoon, mutta tämänkin auttoi vain hetkeksi. 

Sain eräästä facebookin ryhmästä vinkin kokeilla suihkusuodatinta. Laitoinkin samantien kyselyä maahantuojalle AQVA finland Oy:lle ja he laittoivatkin minulle samantien suihkusuodattimen testattavaksi. 


Mitä tämä suihkusuodatin sitten oikein tekee ? Se poistaa pesuvedestä tehokkaasti metallit, raskasmetallit, kloorin ja muut teollisuus-, sekä maatalousjäämät. 

Suodatin myös lisää C-vitamiineja, joilla on positiivisia vaikutuksia ihon ja hiuksien hyvinvoinnille. Suodatin rikkoo veden rakenteen pehmeämmäksi jonka ansioista se hellii ihoa. 

Kloorin hengittäminen pieninä määrinä voi ajan mittaan vaikuttaa haitallisesti hengityselimiin. Kloori ärsyttää ihoa, silmiä ja hengityselimiä ja suodattimen avulla tätä voidaan helposti estää. 


Suihkusuodatin myös laskee pesuveden ph-arvoa. Normaalisti näin kaupungissa veden ph-arvo on noin 8.0-8.5. Suodatin laskee ph-arvon 2-3 yksikköä alaspäin, lähemmäksi ihon omaa ph-arvoa.

Aqva suihkusuodatin on todella hyväksi iholle ja hiuksille. Kun asensin suodattimen, pesin hiuksistani syväpuhdistavalla shampoolla kaiken ylimääräisen metallin pois. Hiuksista lähti vihreys, eikä se ole sen koommin enää palannut ! 

Hiuksista tuli paljon pehmeämmät ja sileämmät. Iho on paljon paremmassa kunnossa. Kahdella lapsellani on atooppinen iho ja tämä on ollut myös pelastus heidän iholle. Vesi ei enää kuivata ihoa samalla tavalla mitä ennen ja meidän kaikkien ihot voi paljon paremmin. 


Suosittelen tätä jokaiselle. Menkää tsekkaamaan suihkusuodatin TÄÄLTÄ ja pistäkää ihmeessä kommenttia jos olette testanneet tätä :)

Susanna

tiistai 1. elokuuta 2017

Näillä vinkeillä opetat lapsen päiväkuivaksi.

Voiko puolitoistavuotias pieni ihmisen alku olla ilman vaippaa ? Voiko hän olla päiväkuiva ja kulkea pikkarit/boxerit jalassa. Kyllä voi !

Jooa oli viime vuonna tähän aikaan noin puolitoistavuotias, hän opetteli vuosi sitten käymään potalla eikä käyttänyt enää ollenkaan vaippoja.

Nyt Senni on puolitoistavuotias, hän aloittaa pian päiväkodin. Sennillä on vielä vaipat käytössä, PAITSI että ei olekkaan ! Hän on nyt ollut muutaman päivää ilman vaippaa. Yöllä ja päiväunilla hänellä on vaippa, mutta muuten kulkee ilman housuja kotona. Pihalla ja julkisilla paikoilla käydään ja silloin on pikkarit ja housut jalassa, ei enää ollenkaan vaippaa.


Idea lähti siitä, kun molemmat isommat lapset ovat olleet vaipattomia mennessään päiväkotiin. Olisi ihan kiva, jos Sennilläkin olisi edes potalla olemisen alkeet hallinnassa, se helpottaa päiväkodin henkilökuntaa varmasti huomattavasti. Ainakin Jooa sai paljon kehuja mennessään päiväkotiin ilman vaippaa ja miten hienosti hän osasi itse mennä pöntölle. Nyt on myös kesä, jolloin on otollisin aika harjoitella vaipattomuutta.

Nyt muutaman vaipattoman päivän jälkeen Senni osaa kotona ollessaan mennä itse potalle. Hän osaa myös ilmaista pissahädän nostamalla paitaa ja laskemalla housuja. Osaa tehdä sinne molemmat tarpeensa. Hän huutaa "katokato" ja taputtaa vimmatusti. On kovin ylpeä itsestään ja niin äitikin on todella ylpeä kuopuksestaan.

Myös kauppareissut ovat menneet hyvin. Pissa vahinkoja ei ole tullut ! Sitten päiväkodissakin he laittavat Sennille vain unille vaipan, katsotaan miten tytöllä siellä sujuu.

Moni varmasti ihmettelee miten niin voin vaan ottaa lapselta vaipan pois ja sitten hän käy automaattisesti pissalla (?) ei se nyt ihan niinkään mene. Tässäkin asiassa täytyy selventää, että jokainen lapsi on yksilö ja oppii omaan tahtiin. Nämä keinot ovat tepsineet meidän lapsilla, joten ajattelin jakaa ne myös teille.


Yhdessä artikkelissa mainitaan että pottailun treenaamisen sopiva hetki on siinä yhden-kahden ikävuoden välillä. Harva lapsi kuitenkaan on sen ikäisenä vielä päiväkuiva, mutta pottailua voidaan harjoitella. Lapset ovat päiväkuivia noin kolmen vuoden iässä.

Tuo artikkelin teksti voi olla ihan totta, mutta päiväkuivaksi opettelua voi myös hieman vauhdittaa. Nimittäin ottamalla vaipat kokonaan pois. Kun lapsella on vaippa hä tietää, että sinne voi tehdä tarpeensa. Kun vaipan ottaa pois, hän oppii nopeasti, että muunmuassa märissä housuissa oleminen ei olekkaan niin kovin kivaa.

Kun lapselta ottaa vaipan kokonaan pois ja johdonmukaisesti käyttää potalla sopivin väliajoin, hän oppii pottailun idean ja piankin tajuaa ihan itse mennä potalle tekemään tarpeensa.

Vaipattomuuden lisäksi annan lapselle paljon kehuja kun hän menee potalle. Kun pottaan tulee jotain kehutaan super paljon ja taputetaan. Lapsen itsetunto kasvaa tästä ja hän näkee että tämähän on tosi siisti juttu ! Ja tosiaan kun vaipat ottaa pois, niin myös pitää ne poissa, eikä hämmennä lasta että välillä pistetään vaippa ja välillä ei.

Pissavahinkojen varalta meillä on muunmuassa auton turvaistuimessa pyyhe. Rattaissa on myös pyyhe, jotta jos vahinko tulisikin niin rattaa ynnämuut ei mene pilalle. Varahousuja on myös mukana muutamat.


Lasta ei tule moittia jos pottaan ei tulekkaan mitään, näin voi aluksi käydä useastikkin. Siitäkään ei saa suuttua jos lapsi pissaa lattialle. Itse sanon vaan, että lattialle ei saa pissata, pottaan pissataan, jotta se tosiasia menee perille.

Pottailuun ei missään nimessä saa pakottaa ! Itsekkään en olisi ottanut vaippoja pois, jos pottailu olisi Sennin mielestä todella vastenmielistä eikä hän olisi siihen valmis.

Pottailusta voi tehdä myös hauskaa. Pottaan voidaan istuttaa ensin vaikka nukke, joka käy leikistä pissalla. Sitten kehutaan nukkea, jonka jälkeen lapsi saa käydä potalla jos haluaa. Tässäkin asiassa saa käyttää mielikuvitusta, miten asiasta saisin lapselle mahdollisimman mukavan kokemuksen.


Oliko tekstistä teille apua, saitteko vinkkejä ? Jos kaipaatte johonkin kohtaan täsmennystä, voitte kysyä sitä kommenteissa. Olisi myös kiva kuulla minkä ikäisenä teillä on lapsilla jäänyt vaipat pois ? Entä onko muita kuivaksi opettelevia ? :)


Susanna

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Yli kaksivuotiaat eivät saa nukkua päiväunia.

Esikouluiän lähestyessä jäävät päiväunet yleensä pois. Lapsi kuitenkin tarvitsee päivän aikana pienen lepohetken, jotta hän rauhoittuu ja jaksaa päivän loppuun asti. Leikki-ikäisen lapsen unentarve on noin 10-13 tuntia päivässä. 

Säännöllinen elämänrytmi luo lapselle turvallisuutta ja helpottaa lapsen oloa päivän aikana. Ruokailut, leikit, ulkoilut, päiväunet yms ovat yleensä samoihin aikoihin, silloin lapsi tietää mitä on tulossa seuraavaksi. 

Joskus päiväunet kuitenkin vaikuttavat yöuniin ja iltaisin unen saantiin. 


Luin artikkelin, jossa kehoitetaan lopettamaan lapsen päiväunet kun lapsi on kaksivuotias. Tutkimuksen mukaan päiväunet  pidentää nukahtamisaikaa illalla ja lyhentää kokonaisuudessaan yöunta. 

Tutkimuksen mukaan lasten yöunen laatu heikkenee, jos he lepäävät iltapäivällä. Uniajan pituus ja laatu on puolestaan suoraan yhteydessä lapsen terveyteen ja kehitykseen. 

Päiväunien vaikutus käyttäytymiseen ja kehitykseen ei ollut yhtä selvä kuin yöunen laatu. Tutkijoiden mukaan ei ole kuitenkaan tarpeeksi todisteita siitä, että yli kaksivuotiaiden päiväunet kannattaisivat.


Artikkelin kommenteissa oli kirjoitettu muunmuassa että ihan höpöhöpö tutkimus. Ja joo saattaa olla totta mutta ehkä joskus 4-vuotiaana. On kommentteja joissa aikuiset ihmiset kertovat itsekkin nukkuvan päiväunia. 

Itse pienten lasten äitinä näen, että päiväunet ovat vielä meidän lapsilla tarpeen. Alexsandra ei nuku enää päiväunia, mutta hän onkin hieman yli neljävuotias. Jooa 2v8kk nukkuu vielä päivittäin päiväunet, harvoin on päiviä kun ei nuku. Senni 1v7kk nukkuu päivittäin kahden tunnin päiväunet. 

Kun jätin Alexsandran päiväunet pois, meidän illat parani huomattavasti. Hän ei jaksa enää illalla riekkua kun mikäkin huligaani pitkin huonettaan. Päiväuni aikaan yritän, että A lepäisi edes hetken, laitan muumit pyörimään tai jotain rauhallista puuhaa. 


Jooa on puolen päivän jälkeen niin väsynyt, että tarvitsee vielä päiväunet. Hän nukkuisi kahdesta kolmeen tuntia, jos häntä ei herätetä, samoin Senni. 

Olen kokeillut myös sellaisia päiviä, että vain Senni on nukkunut päiväunet. Silloin meidän illat ovat kaikista helpoimpia ja kaikki nukahtavat nopeasti ja nukkuvat koko yön putkeen. Jooa siis jaksaa valvoa koko päivän putkeen, mutta tuntuu että se on melkein lapsen rääkkäämistä kun joutuu olemaan yliväsyneenä.

Kuitenkin koen, että annan Jooan vielä nukkua päiväunet koska hän on silminnähden väsynyt eikä jaksa mitään jos ei saa nukkua päiväunia. Hän myös kiukuttelee minkä kerkiää, jos ei saa nukkua. Hän ihan oma-aloitteisesti kertoo että on väsynyt ja haluaa nukkumaan. En halua sitä häneltä kieltää, hän on vielä niin pieni. 

Olenkin nyt sellaisessa testaus vaiheessa, että annan kahden pienemmän nukkua päiväunia noin puolitoista tuntia. Katsotaan miten vaikuttavat meidän iltoihin vai joutuuko päiväunia lyhentämään entisestään. 

Minkä ikäisiä lapsia sieltä ruudun toiselta puolelta löytyy ja nukkuvatko he päiväunia ? :)


Susanna






keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

En kunnioita lapsiani. Lapseni haastavat minut oikeuteen.

Liian avoin, liian sulkeutunut. Aina bloggaajat saavat kuulla näitä kommentteja. Mikään ei ole hyvin, mikään ei riitä. 

Itse olen nyt jonkin aikaa saanut kuulla monesti, että olen liian avoin eikä lapsillani ole mitään yksityisyyttä. Miksi kerron kaiken. Miksi kerron lasteni sairauksista, miksi kerron mitäkin. 

Miksi kerron, jos itse olen hölmöillyt. Miten helvetissä kehtaan kertoa, että olen vuotanut verta kymmenen kuukautta putkeen. 

Sitten on niitä jotka ovat kiittäneet kirjoituksistani. Teitä jotka arvostatte kirjoituksiani ja annatte minulle hyvää palautetta. Teitä on siellä paljon, joita olen saanut auttaa kertomalla omia kokemuksiani. 


Haluan jakaa ihmisille tietoa, josta he eivät välttämättä tiedä. Haluan auttaa ihmisiä kokemuksieni kautta. 


Miksiköhän nämä ovat suosituimpien joukossa ? Koska nämä ovat kiinnostaneet ihmisiä ! Eihän näitä muuten olisi luettu jos ne eivät olisi mitenkään koskettanut ihmisiä. Nämä ovat myös niitä postauksia, joista olen saanut hyvää sekä huonoa palautetta. 

Teksteissäni en loukkaa lapsiani millään tapaa, he eivät voi hävetä tekstejä, joissa he esiintyvät. Aiheet ovat hyvin harkittuja.


Miksikö kirjoitin esimerkiksi juurikin näistä asioista ? Olisinhan voinut olla hiljaa ja jättää kertomatta.

Lääkemyrkytys jutun halusin jakaa, koska en itse todellakaan ajatellut että lapset kiipeäisivät korkealle kaapille. Lääkelaatikko oli mikron päällä olevassa kaapissa, ylimmällä hyllyllä. Olin todellakin siinä uskossa, että näin voi olla eivätkä lapset sinne pääse. 

Niin vaan nokkelat lapset hiipivät aamulla hiiren hiljaa, kiipesivät tasoille ja olivat ottaneet lääkelaatikon ! Miten voi tulla edes mieleen ! Tässä näimme lasten ajatusmaailmaa ja sitä, että lääkkeet lukolliseen kaappiin. Halusin jakaa tämän, kertoa oman kokemukseni asiasta ja olla muille tällä tavalla avuksi, huonona esimerkkinä. Tarkoitukseni oli mennä ihmisten tunteisiin ja pistää miettimään. Onnistuin, koska mä voin. 


Miksikö kerroin veren vuodoistani, joista olin kärsinyt kymmenen pitkää kuukautta. Siksi, koska ajattelin kertoa oman kokemukseni kierukan haitoista. Jotkun kertovat siitä miten kierukka on sopinut heille, minä kerroin tarinan siitä miten se ei sopinut minulle. 

Alexsandran harvinainen oireyhtymä, miksi haluan jakaa sen teidän lukijoiden kanssa ? Siksi, koska minä voin. Suomessa on todettu LKS-lapsia alle 20, miksen minä olisi se joka pistäisi tietoa eteenpäin ja kertoisin ihmisille, että tälläistäkin voi tapahtua. 

Niin vaan ajateltiin, että meidän kolmevuotias tyttö olisi täysin terve, näin ei ollut. Halusin kertoa siitä teille lukijoille, täällä julkisesti kaikille. En halunnut siitä mitään draamaa, vaan kertoa mitä meidän arki on. Mikä tämä LKS oikein on, miten tämä vaikuttaa arkeen, elämään. 

Landau-kleffneriinkin liittyen olen saanut paljon hyvää kommenttia ja tsemppejä. On toki teitäkin, kenen mielestä loukkaan lapsen yksityisyyttä enkä kunnioita lapsiani. Omat lapseni haastavat minut oikeuteen. 


Voin vaan sanoa teille joita minun postaukseni eivät kiinnosta, olkaa sitten lukematta ! Niin vaan kummasti luette vaikka ei kiinnosta. Tai jos luette niin ennenkuin julkaisette kommenttinne voisitte miettiä kaksi kertaa mitä olette kommentoimassa ja mihin asiaan. Mielipiteitä saa olla, mutta ilmaisutapoja on monia. 

Tämä ei tapahtunut täällä, vaan ilta-sanomien fb-sivuilla. TÄSSÄ LINKKI. Siellä ensimmäisiä kommentteja joita Alexsandran sydroomaan liittyen kommentoitiin oli: 

"En minäkään ymmärtäisi jos mun nimestä väännetteäisiin ihmeellisiä lempinimiä. Miksi laittaa monimutkainen nimi, jos sitä ei kuitenkaan viitsitä käyttää vaan se korvataan mitään sanomattomilla "lempi"nimillä. " 

Tämä kyseinen kommentti oli tosiaan ensimmäisten joukossa. Erika, mitä päässäsi liikkui kun kommentoit tämän kommentin julkisesti aiheeseen, jossa kerrotaan lapsen syndroomasta, jonka seurauksena hän ei ymmärrä eikä puhu ! 


Lyhyen avautumisen jälkeen haluaisinkin kuulla teiltä lukijoilta, MISTÄ AIHEISTA TE HALUAISITTE LUKEA ? 

Olisiko sellainen teksti mielenkiintoinen kun kerron monelta heräsin, monelta söin aamupalaa, oliko ulkona aurinkoinen vaiko sittenkin sateinen ilma ?

Nyt annan oikein luvan kertoa mitä te haluatte minun kirjoittavan ! Kommenttia tulemaan, kiitos. 


Susanna




torstai 13. heinäkuuta 2017

Lapsi itkee itsensä tajuttomaksi

Minun kaksi lasta kolmesta saa affektikohtauksia, monta kertaa viikossa. Affektikohtauksessa lapsen henki salpaantuu ja tilanne voi jatkua jopa tajuttomuuteen. 

Affektikohtaukseksi kutsutaan voimakkaan itkun yhteydessä esiintyvää kouristuskohtausta. Kohtauksen voi laukaista muunmuassa kipu, pelko tai suuttumus. Kohtauksen aikana lapsi alkaa huutamaan, eikä hengitä samaan aikaan. Tämän seuraksena voi syntyä kouristuskohtauksia ja lapsi voi mennä tajuttomaksi. 


Yleensä kohtaukset helpottuvat nopeasti ja ovat vaarattomia. Kohtauksen aikana lasta tulisi rauhoitella ja pitää sylissä. Kohtauksen jälkeen lapsi kaipaa syliä ja painautuu vanhempaansa vasten lohtua hakemaan. Kohtaus voi laueta myös puhaltamalla nenään, meillä tämä harvoin auttaa.

Jossain tapauksissa lapsi voi oppia käyttämään kohtauksia hyväkseen, jos hän huomaa, että vanhempi antaa periksi kohtauksen tullessa.


Meillä Jooa ja Senni saavat näitä kohtauksia. Jooan kanssa on aina ollut niin, että hän rupeaa huutamaan eikä välttämättä muista hengittää. Hän alkaa kouristella ja naama muuttuu siniseksi. Pidän häntä sylissä ja rauhoittelen, jolloin kohtaus laukeaa. 

Senni on aina ollut todella tuittupää. Hän alkaa huutamaan siitä, jos jokin ei mene niinkuin haluaa. Hän huutaa ja menee maahan makaamaan. Ei hengitä, huutaa vain. Otan hänet syliin ja melkein aina kohtaus laukeaa siihen, että tyttö menee tajuttomaksi. Kun hän virkenee, on hän todella väsynyt ja haluaa vain olla sylissä. 


Kohtaukset eivät tosiaan ole vaarallisia, mutta kyllä ne säikäyttävät aina kun toinen menee tajuttomaksi tai kun toinen huutaa ääneti naama sinisenä. 

Näiden kanssa on vain oppinut elämään ja herkästi on katsottava lasten perään, että osaa mennä avuksi jos kohtaus alkaa. 

Liian herkästi en kuitenkaan ota syliin, jos huomaan että kohtaus menee itsestään ohi. Lapset osaavat hyvin käyttää kohtauksia edukseen, jolloin äidin pitäisi antaa periksi asioissa. 


Olen kuitenkin äiti, jota lapset eivät pompottele, edes kohtausten varjolla. Jos kohtaus alkaa silloin, kun on "valtataistelu" menossa niin silloin jää kyllä lapsi kakkoseksi. Näissä tapauksissa kohtaukset ovat menneet itsekseen ilman syliä ohi ja lapsi on huomannut, että ihan turhaa kun ei tuo äiti anna periksi. 

Muiden ihmisten kanssa lapset eivät ole kuulemani mukaan saanut kohtauksia, joten liekö sitten liittyy siihen, että saavat sillä äidin huomion kuitenkin ? hmm.

Muita kenen lapsilla/tai itsellä affektikohtauksia ? Miten arki sujuu ?


Susanna