maanantai 26. maaliskuuta 2018

Pastelliunelmaa

  

Esittelyssä meidän esikoisen pastelliunelma huone. Meillä huoneen sisustukset muuttuvat aika-ajoin, jonka takia huoneet ovat aina keskeneräisiä. Tällä hetkellä Alexsandran huoneessa on painotettu pastellisävyjä ja valkoista. 

Uusin tulokas on JaBaDaBaDo Leikkikeittiö, jonka saimme Jollyroomilta. Valkoisen pohjan takia se sopii täydellisesti meidän sisustukseen ja ihanana lisänä siinä on paljon erilaisia pastellisävyjä yksityiskohtina. Mukana saimme settiin sopivat leivontatarvikkeet ja strösselikakun




Leikkikeittiön vieressä on ikeasta ostettu tv-taso, joka käy todella kätevästi lastenhuoneeseen pieneksi pöydäksi. Kapeutensa takia se jättää huoneeseen leikki tilaa, eikä valtaa koko aluetta. Alexsandra tykkää ottaa piirustus välineensä huoneeseensa ja piirtää rauhassa. Pöydällä mahtuu myös rakennella legoilla ja mikä parasta, pistää kotileikit pystyyn ja pistää kaikille ruuat pöydälle valmiiksi. 

Alexsandra rakastaa leikkiä kotileikkejä ja onkin koristellut uuden leikkikeittiön jäätelö-tarroilla. Altsun lisäksi kotileikkejä tykkäävät leikkiä Jooa ja Senni. Tilaisuuden tullen he hiipivät Alexsandran huoneeseen ja pistävät kakkukestit käyntiin. 

Leikkikeittiö sopii siis ihan yhtälailla meidän 2-vuotiaalle, kuin tuolle melkein 5-vuotiaalle neidille. Suosittelen todella, aivan super söpö ! 





Alexsandran huone ei ole mikään suuri, jonka takia tilaa on rajallisesti. Sänky on jatkettava ikean sänky, jota on pidennetty jo tytön kasvaessa huimaa vauhtia. 

Alexsandra rakastaa koristeita ja piirtämistä, joka näkyy myös hänen huoneessaan. Hän pistää piirustuksiaan seinälle koristeeksi ja niiden lisäksi seinällä on viime vuoden syntymäpäiväjuhla koristeita. Vink vink vaan, koristeet kannattaa uudelleen käyttää jos vain mahdollista. Tekee huoneesta heti paljon virkeämmän ja omanlaisensa. 

Kotileikki lelut, nukkekodin tarvikkeet, barbit ja kirjat ovat ikean hyllykössä värikkäissä laatikoissa, josta lelut saa helposti esille ja samalla myös helposti ja nopeasti piiloon. 





Yhteistyössä: Jollyroom


Mitä piditte Alexsandran huoneesta ? Minkälaisia huoneita teiltä löytyy ? 


Susanna





















perjantai 23. maaliskuuta 2018

Päivystyksessä

Torstai päivä oli työpäivän loppuun asti aivan normaali arkipäivä. Työpäivän jälkeen hain pikavauhtia lapset, koska neljän jälkeen oli haastattelu kaksplus-lehteen, siitä sitten myöhemmin kun juttu julkaistaan. 

Haastattelun jälkeen pelasimme Alexsandran kanssa muistipeliä, kunnes hän alkoi valittamaan kättänsä. Hän otti hihaa ylöspäin ja käsi oli aivan punainen ja muutamia paukamia siinä seassa. Katsoin toista kättä, sitä oli sielläkin. Punaista tulikuumaa ihottumaa oli hieman kyljissä ja vatsalla, reisissä myös. 

Katsoin järkyttyneenä, mistä oli oikein kyse. Kahdella pienemmällä on atooppinen iho, joka ei kyllä ikinä ole näyttänyt tuolta. Ensimmäinen mielikuva ihottumasta oli, ihan kuin nokkonen olisi koskettanut ihoa. Googletin heti nokkosihottuma, nokkosrokko. Oireet melkolailla täsmäsivät tähän. 


Alexsandran kohdalla täytyy kovin herkästi lähteä lääkäriin hänen lääkityksen takia. Kuume ja stressi tilanteita varten hänelle on annettu hydrokortisoni tabletteja, koska hänen oma kortisoni tuotantonsa ei välttämättä toimi samanlailla, kuin ennen. 

Soitin jorvin neuvontaan ja sieltä annettiin numero sairaanhoitajalle, joka näiden oireiden ja tietojen kuultua käski päivystykseen näytille. Jorviin päästyämme ihottuma oli levinnyt jo jalkoihin melkein kauttaaltaan, sitä oli selässä ja alkoi levitä niskasta kaulalle. 

Odotimme odotustilassa puolitoista tuntia, jonka jälkeen meidät pyydettiin lääkärin huoneeseen. Ihottumaa alkoi näkyä jo naamassa ja Alexsandran oli silmin nähden vaikea olla, istuminenkin oli vaikeaa kun jalat olivat ihan tulikuumaat ja varmasti kipeät siitä ihottumasta. Lääkäri totesi, että vaikuttaa kyllä selvästi nokkosrokolta, urtikarea.


Altsu sai antihistamiinia, jonka jälkeen meidän täytyi odottaa jonkin aikaa, jotta lääkäri katsoisi onko siitä ollut apua. Puolituntia lääkkeen otosta ihottuma oli vain levinnyt entisestään. Lääkäri soitti puhelun, jolta kysyi miten kannattaisi edetä, annetaanko stressikortisonia vaiko ei. Sieltä ei osattu sanoa oikein mitään, käskettiin soittamaan päivystävälle neurologille. Hän osasi sanoa, ettei stressikortisonia tarvitse antaa, vasta sitten jos nousee kuume. 

Alexsandra kuitenkin sai siellä ylimääräisen prednisolonin, jota annetaan hänelle normaalisti jokatoinen aamu. Tämän jälkeen seurattiin tilannetta jälleen, jonka aikana ihottuma oli joistain paikoista haalistunut, mutta siirtynyt sitten muualle. Saimme kuitenkin lähteä kotiin, määräyksenä käydä aamulla ostamassa zyrteciä, jota pitää antaa aamuin illoin niin kauan kunnes oireet loppuvat. 

Tänään aamulla kaikki ihottumat ja näppylät olivat poissa, olin aivan ihmeissäni. Kävimme aamulla ostamassa lääkettä, jota en kuitenkaan antanut, koska ihottumaa ei tosiaan ollut missään. Päiväuni aikaan Altsu lepäsi sängyssään tunnin verran. Sieltä noustessaan hänellä oli naamassa punaisia pieniä paukamia. Annoin heti zyrteciä, jonka jälkeen muutama näppylä hävisi. Loppupäivän hänellä oli haaleita muutamia pisteitä naamalla. 


Illalla menimme saunaan ja laitoin lapsille ammeeseen kylpyvettä. Jonkin aikaa siellä ollessa huomasin, että Alexsandran naama oli melkein kauttaaltaan taas punainen ja paukamia siellä täällä. Otin heti tytön viileään suihkuun ja pistin kylpyvedet pois. Annoin Altsulle taas zyrteciä ja ihottuma haaleni hieman ennen nukkumaan menoa. Kävin äsken katsomassa, niin nyt se on levinnyt niskaan ja olkavarteen. Huoh. 

Toivon todella, että ne häviäisivät taas kokonaan yön aikana. Jos aamulla vielä ihottumaa ja paukamia, niin varaan heti ajan pikkujättiin. Miten sitä voikaan olla niin huolissaan ja peloissaan. Mielessä on käynyt, jos tämä ei sittenkään ole nokkosrokkoa, vaan jotain ihan muuta..


Onko muilla ollut nokkosrokkoa/urtikarea ? Kuinka nopeasti oireet hävisivät ? 


Susanna 

tiistai 20. maaliskuuta 2018

MINÄ TAHDON.

Minä tahdon tahdon tahdon. En halua vaatteita päälle, haluan vettä, en halua, haluan leipää, en halua, haluan leivän päälle juustoa, en halua.  Heti aamusta se alkaa ja kestää nukkumaan menoon asti, minä haluan, en halua. Lapset tahtovat aina jotain ja välillä siinä ei ole mitään järkeä. Joko on väärät sukat valittuna, tai ihan väärän väriset pikkarit, kaikki on aina väärin, koska lapset tahtovat aina jotain muuta. 


Tänään sain vääntää esikoisen kanssa, että laitetaanko toppahaalari vaiko toppahousut, joista löytyy pieni vekki polvesta. Ei ollut kuin kaksi vaihtoehtoa, mutta kumpikaan ei käynyt. Hän olisi halunnut laittaa kevät housut.. Muuten hyvä, mutta niissä tulee kylmä. Neiti heitti haalarin nojatuolin taakse ja piilotti toppahousut lastenhuoneeseen. Lopulta päädyttiin hieman rikkinäisiin toppahousuihin, koska kuitenkin takki oli saatava päälle. 

Lapseni eivät tykkää hanskoista, parasta olisi jos ne sais heittää jorpakkoon ja leikkiä ulkona kylmillä käsillä. Päiväkodista hakiessani Alexsandra ja Jooa repivät samantien hanskat pois. Senni on saattanut jonkin aikaa ulkoillessa kiukutella, että haluaisi hanskat pois. Kun pitää aina tahtoa jotain.


Kun lapsi menee vessaan, kysyn tarvitsevatko he apua. Vastaus on yleensä en tarvitse, kunnes vähän ajan päästä alkaa kamala huuto, kun en olekaan auttamassa. 

Minä olen itse ollut ja olen vieläkin kunnon jääräpää ja todellakin pidän pääni. Lapseni ovat ihan samanlaisia. Niin temperamenttisia ja siihen jääräpäisyys päälle niin johan on. Tottakai lapset haluavat aina eri asioita mitä äiti sanoo, joten sitä saa olla aina nokat vastakkain. 

Eilen kävi huvittava juttu kun laitoin Senniä nukkumaan. Tämä tuittupää ei olisi halunnut nukkua, joten avasi huoneen oven ja paiskasi lattialle kuulosuojaimet, tämän jälkeen paiskasi oven kiinni. Vähän ajan päästä hän tuli pehmolelut sylissään ovelle ja heitti nämä lattialle. Tämän jälkeen meni takaisin sänkyyn. Vähän ajan päästä tulee ovelle itkemään unikavereita, jotka oli juuri heittänyt maahan. Onks tää se naisten monimutkainen logiikka vai mikä järki tässäkin oli. Lapset on välillä niin huvittavia näiden juttujensa kanssa, haha.


Nukkumaan menosta tulikin mieleeni, mitä kaikkia keinoja teillä lapset käyttävät ettei tarvitsisi jäädä nukkumaan. Meillä nämä perus; haluan vettä, en ole juonut vielä vettä, kakkahätä, pissahätä, en käynytkään vielä pissalla, täällä on mörköjä, tai sitten muuten vaan tullaan pois sängystä heilumaan.. 

Meillä ei saa sisällä kulkea kengät jalassa, tai muutenkaan leikkiä ulkovaatteet päällä. No hei tottakai lapset tekevät just sitä ja taas ollaan vetämässä hernettä nenään kun äiti komentaa aina samoista asioista. 

Olen kieltänyt lapsia leikkimästä kerrossängyn yläpedillä, koska siinä voi sattua pahasti jos joku tippuu. No mistä ne kolme aina löytyvät, no sieltä ylhäältä tottakai, mistäs muualtakaan. 


Iltapalaksi olen antamassa ruisleipää, no eihän se kelpaa kun pitää ruveta vaatimaan paahtoleipää. Seuraavalla kerralla tarjoat paahtoleipää niin eiköhän se ole taas väärä, kun lapset haluavat just sillon ruisleipää. 

Kun pienin neiti päättää, että hän on vauva, niin hän myös on eikä vasta väitteitä suoda. Kun keskimmäinen päättää, että hän etsii vyönsä niin sen hän myös tekee. Kun esikoinen haluaa heti aamusta prinsessaletit, ne hän myös saa. Mutta kun äiti haluaa jotain, muiden tahtomiset jää kakkoseksi. 👊🏻

Tottakai kuuntelen lasten toiveita, mutta välillä toiveet ja tahtomiset menee hieman yli, joten siinä vaiheessa aletaan kuunnella äitiä. Olen aikaisemmin pitänyt monestakin periaatteesta kiinni, mutta kaikessa ei kannata alkaa lasten kanssa vääntämään. Periaatteita on ja paljon, mutta enää en ala vääntämään joka asiasta vaan katson sormien läpi. 



Kuulostaako yhtään tutulta vai asuuko muilla hellanlettas tuitui en ikinä pistä vastaan söpöliinejä ? 


Susanna




maanantai 12. maaliskuuta 2018

Saako toisten lapsia komentaa ?

No, niin saako ? Onko se ihan ok ? Tästä aiheesta on ihmisillä varmasti monia mielipiteitä. Oma mielipiteeni on, että kyllä saa ja pitääkin. Tilanteita on erilaisia ja joskus vain täytyy komentaa muidenkin lapsia. 

Itse joudun toki ihan töissäkin komentamaan muiden lapsia, mutta se on eri. Muita tälläisiä tilanteita tulee esimerkiksi, jos kaveri on lapsensa/lastensa kanssa kylässä. Tai vaikka kun haen omia lapsia päiväkodista. Kauppa reissuillakin saattaa tulla tällaisia tilanteita, että täytyy vähän ojentaa muidenkin lapsia tai muut komentavat meidän lapsia.


Luin kerran netin keskusteluista, että eräs mies oli kaupassa ostamassa ihan normaalisti ruokiaan. Kassalla ostosten luona nuokkui pieni lapsi, joka oli koskenut tämän miehen viilipurkkeja. Mitä te tässä tilanteessa tekisitte ? No, tämä mies oli ojentanut lasta ja hänen äitiään ja käskenyt näiden hakea uudet viilipurkit, koska tämä lapsi oli ne liannut (muka likaisilla käsillään). Minusta tämä menee jo yli. Toki lapselle voi sanoa, että toisten ostoksia ei sovi koskea ja antaa asian näin olla.

Tähän asiaan liittyen voin kertoa, että omat lapseni kiipeävät kassalla hyvin nopeasti hihnan päässä olevalle ulokkeelle (siinä ei varsinaisesti varmaan saisi edes istua..). He monesti auttavat pakkaamaan ostoksiamme, mutta myös ovat kosketelleet muiden ostoksia hihnalla, johon olen tietenkin heti reagoinut ja kertonut niiden olevan toisten ostoksia eikä niitä sovi koskea ja tämän jälkeen kiinnittänyt lasten huomion meidän omiin ostoksiin.


Ja hei, meidän lapsia saa kyllä komentaa, jos niikseen tulee. Kohtuuden rajoissa tietenkin. Jokainen , tai ainakin melkein jokainen varmasti osaa käyttää maalaisjärkeä näissä tilanteissa.

Meidän naapuri on kerran komentanut Alexsandraa, kun neiti päätti pimpotella toisten ovikelloa.. Siinä tilanteessa kerkesin jo itse avamaan suuni, mutta eiköhän asia mennyt paremmin perille, kun komentajana oli naapuri eikä äiti. 

Me nähdään usein kavereiden kanssa, joilla on myös lapsia. Ollaan toki jo niin läheisiä, että senkin takia voidaan puolin ja toisin komennella toistemme lapsia. Tekisin tämän myös esimerkiksi hoplopissa, jos toisten tuntemattomat lapset eivät osaisi käyttäytyä ja tämä koskisi jotenkin meidän olemista siellä. 


Koen, että kuka tahansa lapsi tekee väärin, minulla on velvollisuus puuttua asiaan ja kertoa, mitä teki väärin ja kuinka tulisi käyttäytyä. Toivon myös muiden toimivan näin. Omat lapseni uskovat usein napakammin muita. Omille vanhemmille on tottakai ihan parasta pistää vastaan ja kokeilla rajoja kielloista huolimatta. 

Älkää nyt kuitenkaan kuvitelko, että tulen muuten vaan komentamaan lapsianne, en tietenkään. En tule puuttumaan muiden kasvatustapoihin tai tunkemaan vanhempien ja lasten välisiin kiistoihin väliin. Vaan jos tämän lapsen käytös kohdistuu minuun tai lapsiini, puutun silloin miettimättä hetkeäkään. 

On myös näitä tapauksia, jotka komentavat mielellään muiden lapsia, mutta antavat oman PirkkoTaavettinsa tehdä mitä huvittaa. Mikä logiikka ? 

Samat säännöt kaikille, niin omille kuin muidenkin lapsille. Saattaa olla, että olen vielä tiukempi omilleni kuin muiden lapsille.


Mitä mieltä olette, saako muiden lapsia komentaa ja miten itse toimitte ? 
Saa mielellään kertoa myös omia tarinoita, joita olette kuulleet tai kokeneet !


Susanna

torstai 8. maaliskuuta 2018

Oivalluksen ja päättelyn iloa

Lapset tarvitsevat paljon aktiviteetteja, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Meillä lapset harvoin istuvat tekemättä mitään, aina löytyy puuhaa tai sitten muuten vaan sekoillaan pitkin kotia. Nykyään ollaankin pelailtu paljon erilaisia pelejä. Meiltä löytyy ihan perus palapelejä monessa eri koossa, dominopeli ja muistipelejä. 


"Kulje kiemuraisia sokkeloita, hoksaa hassut erot
harjoittele numeroita, tutki kuvia - pohdi ja pähkäile."

Ostin isommille Oppi ja ilo puuhakortteja. Pakkauksessa on 50 kaksipuolista tehtävä korttia, jotka tehtävän tehtyään voidaan pyyhkiä pois, jotta sen voi tehdä uudelleen ja uudelleen. Alexsandra osasi todella hienosti tehdä tehtäviä ja tekisi niitä peräjälkeen lisää ja lisää. Näissä tarvitaan paljon päättelytaitoa ja asioiden hahmottamista. 

Muistipeli on tällä hetkellä ihan in ja sitä saatetaan pelata monta kertaa päivässä. Melkeinpä aina Alexsandra voittaa, hän on niin fiksu ja muistaa liiankin hyvin missä mikäkin on, hän on liian paha vastus jopa äidille. Täytyy vielä täydentää, että muistipeli on frozen kuvioilla, joka tekee pelaamisesta vieläkin hauskempaa. 


Meiltä löytyy myös forzen kimble, jota ollaan pelailtu ja samalla harjoiteltu numeroita. Pienemmät saivat synttärilahjaksi vuoden lopulla kalojen onkimis pelin, joka on myöskin hurjan hauska. Siinä täytyy miettiä ajoitusta ja sen miten saat kalan ongittua ilman, että jäät heiluttelemaan tyhjää onkea. 

Sennikin on myös päässyt pelien makuun ja saa osallistua niihin samalla tavalla kuin muutkin. Harjoitus tekee mestarin ! 


Nyt haluaisinkin kuulla, mitä pelejä teillä pelataan ? 


Susanna

torstai 1. maaliskuuta 2018

Lasten tapaturmat

Jokainen lapsi teloo itseään joskus. Minusta tuntuu, että meidän lapset ovat siinä ihan mestareita ja ihan jo ammattilaisia. Tänään lähdin kesken työpäivän hakemaan Jooaa päivystyksestä. Hän oli kerennyt kolauttamaan päänsä muiden siivotessa leikkejä pois. Päästä tuli kunnolla verta ja haava oli melko syvä. Otsaan laitettiin tikit.

Todella iso kiitos päiväkodille, että toimivat nopeasti. Näistä tilanteista ei ikinä voi tietää, kuinka paha tilanne oikeasti on, joten parasta lähteä nopeasti näytille.


Jooalla on ollut monia haavoja muunmuassa naamassa, joista pari ollut melko avonaisia joille ei kuitenkaan ole tehty mitään. Ovat parantuneet itsestään. Tämä uusin on nyt tähän mennessä pahin ja toivotaan, että paranee pian. Viikon päästä mennään ottamaan tikit pois. Haavaa en ole itse edes nähnyt, muutakuin haavateipin läpi, joten en yhtään tiedä kuinka iso haava on kyseessä. Arpi siitä voi jäädä, mutta nehän kertovat vain elämästä. 

Meillä on muutkin lapset kovia telomaan itseään. Muunmuassa molempien vuosien päiväkotikuvissa Alexsandralla on jäljet naamassa. Viimevuonna hän juoksi suoraan pöydän kulmaa päin, jonka seurauksena poskeen tuli mustelma. Tänä vuonna hän kaatui tavarat sylissään meidän röpelö matolle, jonka seurauksena hänelle tuli hienot jäljet keskelle otsaa. Tekevälle sattuu. 


Senni on myös kova tyttö telomaan itseään. Kerran hän kerkesi kiipeämään tuolille hellan viereen, josta sitten läväytti kätensä suoraan kuumalle levylle. Hän on myös unissaan tippunut sängystä naamalleen, josta hänellä sitten turposi huuli. Senni saa myös helposti ihottumaa naamaansa, jota hän sitten aina raapii. Voitte vain kuvitella, miltä naama sen jälkeen näyttää... Näiden lisäksi on monen monta muuta kolhua tullut ties mistä. 

Olen itsekin ollut pienenä aikamoinen säätäjä. Minulla on vieläkin huulen alla arpi, kun ensimmäisenä päiväkoti päivänä kaaduin (kiveen?). Peukalon ja etusormen väli on liimattu kiinni, koska yritin saada epätoivoisesti laseja irti toisistaan, jotka tietenkin menivät sitten rikki tehdessään samalla haavan minulle. 

Isommilta tapaturmilta ollaan onneksi selvitty ! Muita tapaturma alttiita lapsia, aikuisia ? 


Susanna