keskiviikko 3. tammikuuta 2018

2017 toi meille Landau-Kleffnerin ja työn.


Lyhyt katselmus vuoteen 2017, se piti sisällään vaikka ja mitä ihmeellistä. Keväällä olin vielä pienimmän kanssa kotona viettämässä kotiäiti arkea. Elokuussa minulla jatkui koulut. Suuntautuminen, lasten- ja nuorten koulutusohjelma. Opiskelu ajaksi arvioitiin puoli vuotta, joka piti sisällään työharjoittelun. Kaikki meni niin äkkiä, etten oikein itse edes meinannut pysyä mukana. 

Lokakuun lopulla meillä oli muutto uuteen isompaan kotiin. Muutto meni oikein hyvin sillä välin kun lapset olivat päiväkodissa.

Marraskuussa kirjoitin työsopimuksen, työt päiväkodissa alkoivat marraskuun puolessa välissä. En ollut vielä valmistunut, mutta koulua tässä vaiheessa oli todella vähän, joka mahdollisti työelämän alkamisen. 

Töissä on ollut ihan super mahtavaa olla, ihan erilaista kun kotiäitinä. Toki sielläkin hoidan lapsia, niinkuin kotona. Valmistuin joulukuussa, sain myös stipendin josta olin todella yllättynyt, iloisesti tietenkin. Olen niin onnellinen, että nyt opiskelut saa jäädä vähäksi aikaa ja pääsen keskittymään työelämään ja arjen pyörittämiseen lasten kanssa.

Ainiin ja täytinhän vuosia marraskuun lopulla. Vuodet menee liian nopeasti !

Näistä monesta syystä olen jättänyt suosiolla blogin hieman tauolle, jotten kuormita itseäni liikaa. Nyt tuntuu, että blogi mahtuu taas elämään ja tulen päivittämään teille meidän arjen ylä ja alamäkiä. 


Alexsandran kanssa vuosi 2017 oli rankka. Saimme vuoden alussa hänelle landau-kleffner diagnoosin. Siinä oli paljon opeteltavaa, jotta elämämme olisi mahdollisimman helppoa tämän kanssa. Ollaan opittu käyttämään kuvakortteja, mutta vielä enempi tukiviittomia. A:lla menee päiväkodissa todella hyvin ja henkilökunta osaa olla tytön apuna ja tukena tarvittavissa asioissa. 

Kesällä hän täytti 4-vuotta. Puheen ymmärtäminen ja tuottaminen on edelleen hänelle vaikeaa, pikkuhiljaa viikottain näkyy pieniä kehityksen askelia, joihin lääkärimme on ollut tyytyväinen. Edelleen hänellä on lääkitys, mutta enää jokatoinen aamu. Näin mennään kevääseen asti, jonka jälkeen lääkitys puretaan kokonaan pois. 

Tästä tytöstä voi vaan olla todella ylpeä, niin reipas ja iloinen vaikka kokenut todella rankkoja asioita. 


Jooa aloitti vuoden 2017 alussa päiväkodin. Vuodessa tästä pojasta on tullut jo niin reipas, omatoiminen ja iso poika ! Marraskuussa hän täytti 3-vuotta ja siirtyi päiväkodissa isojen puolelle. Jooa on todella osaava poika, hän osaa yllättää taidoillaan aina. Puhe hänellä on ikätasoista, vaikkakin hieman puuromaista vielä. Hän osaa tukiviittomia, joka auttaa isosiskon kanssa kommunikoinnissa. 

Kaikista parasta on hänen mielestään työkoneet ja kaikki mikä liittyy työmaa juttuihin. Toki hänellä on toinenkin puoli, hän haluaa itselleen kynsilakkaa, koska isosiskollakin on. Hän leikkii mielellään kotileikkejä ja barbeilla siskojensa kanssa. Keskittyminen herpaantuu monesti, joten sitä harjoitellaan. Hän on myös kovin omatahtoinen, mutta uskoo kuitenkin lopulta aikuisia. 

Hänestä voi vielä tulla jotain suurta.


Senni täytti vuoden lopulla 2-vuotta. Iästään huolimatta hän on vielä aivan vauva, ainakin omasta mielestään. Kasvukäyrillä hän menee omalla miinus käyrällä, aivan eri mitoissa kuin sisaruksensa tämän ikäisenä. Silti neuvolassa ollaan oltu tyytyväisiä, että kasvaa edes omaa tasaista käyrää. 

Päiväkodin Senni aloitti elokuussa, samaan aikaan kun minulla jatkui koulut. Hänellä on mennyt siellä hyvin, hänen tapaansa hän mököttää siellä ja kaipaa syliä, jonne hän onneksi pääsee. Ulkoilut on Sennille ihan fiasko, hän ei tykkää sitten ollenkaan siitä. Mököttämisestä huolimatta hän nukkuu hyvin, syö hyvin ja on saanut päiväkodista myös kavereita. 

Senni on temperamenttisin ja omalaatuisin lapsi kenet olen ikinä nähnyt. Hyvällä tavalla, hän on niin suloinen pieni draama prinsessa etten kestä. Hän osaa pitää puolensa ja oikein pieni pikkumyy !



Susanna