Äiti-ihminen vapaalla

Äiti-ihminen juhlimassa, vapaalla, alkoholin vaikutuksen alaisena, AI KAUHEETA ! Kyllä, äiti-ihmisetkin saavat juhlia. Ei tietenkään lasten ollessa läsnä. 

Liian monella on se käsitys, että kun on äiti, elämään ei mahdu muuta kuin ne ihanat pienet sipsuttelevat lapset. Äiti ei saisi lähteä vapaalle. Äiti ei saisi ottaa alkoholia. Äidin pitäisi olla vain kotona huolehtimassa lapsista. Äidin elämä on nyt lapset. Ja kaikki tämä vain siksi, että olemme äitejä. 

Tämä on aika ahdasmielinen ajatus. Toki näin saatettiin elää joku aika sitten, mutta nyt, kaksituhatta-luvulla asiat ovat hieman toisin. Itselle tuollaisesta ajatuksesta tulee mieleen vain se, että eikö minua ole enää, enkö ole enää muuta kuin äiti ? 

Totta helvetissä olen muutakin kuin äiti. Olen nuori nainen, jolla on muutakin elämää kuin äitiys. Vaikka olen äiti, minulla on oikeus äitiyden ulkopuolella olevaan elämään. Minulla on muunmuassa oikeus mennä yksin kauppaan, oikeus mennä salille, oikeus mennä viihteelle. Minullakin on oikeuksia, vaikka olen äiti. 

Kaikki nämä yllä mainitut tietysti kohtuuden rajoissa, ja tilanteen mukaan. Itse pääsen esimerkiksi kauppaan yksin ainakin kerran viikossa. Se on aivan parasta, kun saa vaan haahuilla ja seistä hyllyjen edessä niin kauan kuin itse haluan. Ei tarvitse juosta kenenkään perässä, tai juosta vessaan, kun pienellä sattuu tulemaan pissahätä juuri silloin, kun ostoskärryt on lapattu täyteen tavaraa. 

Viihteellä saatan käydä pari-muutaman kerran vuodessa. Usein näihin liittyy alkoholi, kohtuudella tietenkin. Teininä alkoholia tuli kitattua aivan liikaa, eikä sitä todellakaan mene samanlailla nykypäivänä. Kun otan, niin saatan ottaa muutaman ja se jää siihen. Itse asiassa pelkään sitä humalatilaa. Haluan kontrolloida omaa mieltäni ja kroppaani, jota ei välttämättä humalatilassa voi. 

Alkoholin juomisessa pelkään myös sitä seuraavaa aamua. Olen kokenut nuorempana ihan tarpeeksi krapula-aamuja, enkä todellakaan kaipaa niitäkään. Baari-illat meneekin minun osaltani enemmäkin vesi linjalla, sen muutaman alkoholipitoisen juoman ohella. Seuraavana aamuna ei ole krapulaa, ja illalla oli hauskaa ! Krapula lasten kanssa ei ole myöskään niin houkutteleva asia, tämäkin syy siihen miksi olen opetellut juhlimaan sivistyneesti. 

Minulle tärkeintä on se, että saan välillä hengähtää, edes sen kaupassa käynnin verran. Saan välillä olla jotain muuta, kuin äiti. Tiedän, että minulla on oikeus myös itseeni ja omiin juttuihin ja se täytyy jokaisen äidin muistaa ! 

Olisikin mukava kuulla teidän lukijoiden mielipiteitä äiti-ihmisten juhlimisesta ja vapaa-ajoista. Käyttekö te ulkona ? Saatteko te vapaa-aikaa, miten sen käytätte ? 

Susanna

2-vuotias uhmaikäinen hurmuri

Kaksi vuotta sitten, 16.11.2014 klo 04:44, meille syntyi aivan täydellinen poikavauva. Nyt tämä pieni vauva on jo kaksivuotias iso poika. Itku tulee silmään, kun ajattelee miten nopeasti nämäkin kaksi vuotta on menneet. Pienestä vastasyntyneestä pojasta on kasvanut pieni miehen alku, ja hänestä on kerennyt näiden parin vuoden aikana tulemaan jo isovelikin. 

Minkälainen tämä meidän kaksivuotias sitten onkaan ? Jooa on oikein innokas poika, jolla on energiaa vaikka muille jakaa. Hymy on tällä pojalla herkässä ja sitä jaetaan kotona meille perheen jäsenille, kuin myös kaduilla tuntemattomille ihmisille. Hän jakaa hyvää mieltä kaikille, kunnon hymypoika. Tulevaisuudessa hän valloittaa naisten sydämet tuolla hurmaavalla hymyllään. 

Innokkuudesta huolimatta Jooa on kunnon mammanpoika. Hän esittää rohkeaa ja kovaa poikaa, mutta kovan kuoren alta kuoriutuu päivittäin äidin pieni poika, joka haluaa olla vain sylissä. Tälläisiä tilanteita on esimerkiksi, jos joku tulee liian lähelle Jooaa. Jos joku tuttukin ihminen tulee liian lähelle ja puhuu Jooalle, niin hän saattaa panikoida ja haluaa äidin syliin. 

Jooa on kovin vilkas tapaus, joka juoksentelisi koko päivän vaikka ympyrää jos niikseen tulee. Jooan motto on "Hooa osaa". Hän tulee jokaiseen juttuun mukaan ja hokee Hooa osaa. Se on kiva, että osaa, mutta aivan jokaiseen kotityöhön en välttämättä tarvitsisi pientä apulaista. Annan pojan kuitenkin osallistua, onhan se kiva, että kotityöt maittaa. Jospa tästä pienestä pojasta tulisi oma-aloitteinen, ahkera, toisia kunnioittava ja rakastava mies, joka naisen unelma.

Niinkuin jokaiselta meidän lapselta, niin tältäkin yksilöltä löytyy temperamenttia aivan huimasti. Olen varmasti ihan pulassa näiden kanssa. Onneksi itsekkin olen temperamenttinen, niin hiukan ymmärrystäkin löytyy. 

Kaksi vuotiaalla alkaa olemaan uhmaikä. Uhmaiässä kehittyy lapsen oma tahto, ja sitäpä tämä pieni poika harjoittelee kovasti. "En haluu" "haluun" "ei osaa" "osaa" "ei oo" "on", nämä sanat kaikuvat kodissamme useinkin. Vanhempien tehtävä on tukea lasta kehityksessään ja olla hänen tukenaan vaikka lasta kuinka kiukuttaisi. 

Otetaan esimerkiksi vaikka ruokailutilanne. Lapselle annetaan ruokalautanen eteen. Hän syö vähän, mutta työntää lautasen pois. Kysyn, syökö hän vielä, hän sanoo ei, kysyn vielä kerran syökö, jos hän vastaa ei, otan lautasen pois ja ruokailu on ohi. Tälläisissä tilanteissa lapsi alkaa huutamaan ja haluaakin lautasen takaisin. Meillä sitä ei enää takaisin saa. 

Minun tehtäväni on kasvattaa lapsia ja auttaa heitä kehittämään omaa tahtoaan. Tälläinen tilanne kertoo lapselle sen, että jos työnnät lautasen pois, ruokailu on ohi (kysyn pari kertaa, syökö, jotta hän saa vielä mahdollisuuden jatkaa ruokailua). Ruokapöydässä syödään, eikä pelleillä tai pompita edestakaisin pöydästä pois ja takaisin. 

Uhma on siitä jännä juttu, että mitä enemmän annat lapselle periksi, sitä enemmän menette elämässänne lapsen mukaan ja opetatte hälle, että kaiken saa mitä haluaa. Kyllä, meillä on kuria, mutta osaan myös joustaa joissakin asioissa, jos näen, että en saa tulevaisuudessa tässä asiassa kuraa niskaani. 

Helpointahan olisi antaa uhmaikäiselle periksi ja elää hänen tahtonsa mukaan, mutta saako aikuisetkin kaiken mitä haluavat, eivät. Siksi on tärkeää opettaa uhmaikäiselle, että omaa tahtoa saa olla, mutta aina sen mukaan ei mennä. Aikuista täytyy kunnioittaa ja tämän aion opettaa omille lapsilleni. Itse ajattelen, että tulevaisuudessa meillä voi olla hyvinkin harmoonista tämä elämä, kun en vaan nyt anna uhmalle valtaa !

Nyt annoin uhmalle vallan tässä postauksessa ! Uhmasta huolimatta tämä pieni poika on kovin kiltti. Hän on kova poika pussailemaan, vaikka välillä häntä hävettää kun äiti pussaa naaman ihan märäksi. Siskojakin on kiva halia ja illalla hän antaa pikkusiskolle halin ja pusun. Isosiskolle hän esittää kovaa poikaa. 

Vaikka hän onkin niin kovaa poikaa, niin hän myös loukkaantuu todella helposti. Kauhea huuto alkaa, jos jokin menee vähänkin väärin, tai häneltä viedään lelu kädestä tai mitä näitä nyt siskojen kanssa voi tapahtua.

Heillä on isosiskon kanssa viharakkaus suhde ja jokaisesta jutusta täytyy tapella. En mene selvittämään kaikkia riitoja, mutta jos ruvetaan tönimään tai lyömään niin menen paikalle ja toiselta täytyy pyytää samantien anteeksi. Ihan syystäkin siskolla menee hermot, kun tämä pikku duracell pupu menee säätämään ja sekoittamaan leikkejä. 

Jooa on oppinut viimeisen puolenvuoden aikana puhumaan pitkiäkin lauseita. Hän on kokoajan äänessä, hän kertoo mitä tapahtuu, mitä hän tekee, mitä joku toinen tekee. Hänen suunsa käy kokoaika. Ihme ettei hän puhu unissaankin. Mutta tämä on vain hyvä juttu, annan hänen puhua, ja korjaan jos sanat menevät sekaisin tai lausuu väärin. Tuen hänen puhettaan täysin. Voisin toivoa joulupukilta lahjaksi korvatulppia, haha. 

Tällä pienellä miehellä on vielä monta vuotta aikaa tutustua tähän isoon ja ihmeelliseen maailmaan. Hän on luonteeltaan kovapäinen seikkailija, joka on kiinnostunut kaikesta. Hän on valmis tähän maailmaan, hänellä on mahdollisuuksia vaikka ja mihin !

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Meidän kaksivuotias hurmuri, jota ei voi kuin rakastaa <3 Paljon onnea vielä rakas poikani, äiti rakastaa sinua nyt ja aina ! <3 Minun rakas kaksivuotias !

Minkälaisia kaksivuotiaita teiltä löytyy ? 

Susanna

GuGGuusta seonnut

Ostin itselleni aivan ihka ensimmäisen gugguun vaatteen, tai asustehan tuo on. Gugguun basic beanie, raspberry värinen pipo. 

Ostelen lapsille silloin tällöin gugguun vaatteita, mutta vielä gugguut ei ole omaan vaatekaappiin päässyt. Vaikka ei sekään kaukana ole ollut, on ollut hilkulla, etten ole ostanut muunmuassa itselleni naisten hupparia. 

Olen aivan myyty tuolle merkille. Gugguun vaatteet ja asusteet ovat aivan täydellisiä. Tämä ei ole mikään maksettu mainos, vaan kerron vain oman mielipiteeni, koska mielestäni gugguu on aivan mahtava vaatemerkki. Heillä on enimmäkseen lapsille suunnattuja vaatteita, välillä valikoimaan tulee myös aikuisille pieni erä. 

Gugguun värimaailma ja vaatteet ylipäätään miellyttävät silmääni. Tykkään sisustuksessakin yksinkertaisesta sommittelusta ja väreistä. 

Gugguun sivuilla kerrotaan; "Ekopuuvillasta, puuvillasta ja puuvillasekoitteista valmistetut, korkealaatuiset ja värikkäät lastenvaatteet tyylikkäille pikkuihmisille. Kaikki materiaalimme on huolellisesti valikoituja, testattuja ja turvallisia kankaasta pieniin yksityiskohtiin saakka."

Suosittelen teitäkin hurahtamaan kyseiseen vaatemerkkiin. Kenties en ole ainut joka on jo täysin seonnut gugguusta, ilmianna itsesi !

Susanna

Televisiolla yhteyttä lasten levottomuuteen ?

Yhä useampi lapsi on levoton. Levottomuuden lisääntymisestä voimme ainakin osittain syyttää itseämme, meitä vanhempia. 

Elämämme ovat kännyköiden, tietokoneiden, pelikonsoleiden ja televisioiden vallassa. Näistä tulevat ärsykkeet vaikuttavat meihin aikuisiin, mutta kaikista eniten ne vaikuttavat pieniin lapsiin, joiden aivot ovat vasta kehittymässä.   

Myönnän, olen itse ollut yhtä ajattelematon kuin moni muukin teistä. Äidin luona asuessani meillä oli todella harvoin telkkari päällä. Muuttaessani omaan asuntoon, telkkari pauhasi kaiket päivät päällä. Se tapa jäi. Kyllä, lapseni ovat joutuneet elämään lapsuuden telkkarin pauhatessa vieressä. 

En kuitenkaan ole niitä vanhempia, jotka laittavat lapsen tarkoituksella telkkarin eteen. En ole kertaakaan laittanut vauvaani sitterissä telkkarin eteen katsomaan siitä tulevia värejä, en ketään lapsistani. Ja tästä on turha kenenkään ottaa nokkiinsa, tämä on vain fakta, ne visuaaliset- ja ääniärsykkeet eivät ole hyväksi pienelle lapselle, etenkään pienelle vauvalle. 

Vaikka meillä on ollut telkkari päällä kaiket päivät, sitä ei ole katsottu kuin harvoin. Ainut ohjelma, jota lapset saattavat muutaman minuutin katsoa on Anniina Balleriina. Sitä pyydetään, mutta ei sitä jakseta seurata. Eli meillä ei todellakaan asu mitään telkkarin orjia, päin vastoin, sen ääressä ei viihdytä.

Olen itse vähentänyt kännykällä oloa lasten ollessa läsnä. Ei se kännykän tuijottaminen, uutisten lukeminen tai nettikirppareiden seuraaminen anna lapselle mitään. Lapset kaipaavat sosiaalista elämää, sitä että heidät huomataan, sitä että aikuinen on oikeasti läsnä. Katso lasta, älä kännykkää !

Niinkuin kirjoitin, meillä pauhasi aikaisemmin telkkari kaiket päivät päällä. Tähänkin on tullut muutos. Aloin seuraamaan tätä meidän trioa. He kävivät ylikierroksilla ja olivat aivan mahdottomia. Itsekkin olin hermostunut kaikesta siitä äänimäärästä mitä kotonamme pauhasi. Telkkari pauhasi ja kolme apinaa huusi kilpaa. 

Nyt meillä on ollut kuukauden päivät telkkari päivisin kiinni. Lapset eivät enää hypi seinille. Ei ole enää ylimääräisiä ärsykkeitä. Jos telkkari laitetaan päälle lasten ollessa hereillä, sieltä laitetaan vähäksi aikaa pyörimään lasten ohjelmia. Olisihan se kätevää, jos vaikka ruuan teon ajaksi lapset istuisivat katsomassa ohjelmia, kuhan se sitten jääkin siihen.

Suosittelen teille kaikille vanhemmille laittamaan ne telkkarit kiinni ja nauttimaan hiljaisuudesta lastenne kanssa ! Se kannattaa. 

Meillä telkkarittomuus on mielestäni vaikuttanut positiivisesti lapsiin. He jaksavat keskittyä paremmin leikkeihin. Kirjojen lukeminen on paljon mukavampaa puuhaa. Riitojakaan ei ole enää niin paljon tullut kuin aiemmin. Lapset eivät ole enää niin levottomia. 

Tämä on myös vaikuttanut positiivisesti minuun. Tuntuu, että jaksan tehdä kotitöitä paljon paremmin. Itsekkään en ole enää niin levoton, mitä aiemmin. Televisio vei huomioni, Se muokkaa aistijärjestelmää, aivoja ja koko hermostoa, josta seuraa levottomuus ja ärtyisyys. Miten voi olla rauhassa, yhdessä ja kuunnella tunnelmia ja ajatuksia, jos taustalla pauhaa melutoosa.

Perheissä lapsille on ruutuaika säännöt, mutta ihan yhtälailla ne pitäisi olla myös meille vanhemmille !

Susanna

Kaura-, maito-, vehnäallergia ?!

Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, Jooalla todettiin vuoden alussa vehnä- ja maitoallergia. Epäilin samoja allergioita Sennin kohdalla, koska hänellä oli aivan samat oireet kuin Jooalla aiemmin. Naama aivan ihottumalla ja vatsa oireili. Teksin voit käydä lukemassa TÄSTÄ .

Saimme varattua Sennille allergialääkärille ajan torstaille 27.10. Otimme myös Jooalle uudestaan ajan, koska halusimme katsoa mitä testit näyttäisivät, onko allergia pahentunut vaiko paranemaan päin. Lasten ajat olivat peräkkäin, joten aikaa oli yhteensä neljäkymmentä minuuttia käydä huolenaiheita ja allergia asioita läpi. 

Sennillä oli ollut yli viikon omituinen yskä. Kysyin samalla tästä, ja hän kuunteli tytön keuhkot oikein perusteellisesti. Laittoi allergia testien lisäksi rs-viirus näytteenoton, ihan vain varmuuden vuoksi, että jos se olisikin se, niin tiedettäisiin ja osattaisiin hoitaa lasta sen mukaan. Saimme lääkäriltä reseptejä muunmuassa decubal-rasvaan, hydrocortisoniin ja ventolineen. 

Ventolinea Sennille illalla, jos yskä on aivan mahdoton, jotta tyttö saisi nukuttua. Annoin muutamana iltana yhden suihkauksen ja annoin hengittää sitä kymmenisen kertaa. Auttoi huomattavasti yöhön, eikä yskäpuuskia tullut. Saimme neuvon, että jos yskä jatkuu, niin uudestaan lääkäriin.

Nyt niihin allergioihin. Molemmat saivat siis lähetteen labraan allergiatesteihin. Testattavana oli maito, kaura, vehnä ja kananmuna. Molemmilta näytteenotto sujui oikein hyvin. Jooa oli todella reipas, vähän tuli itku, mutta poika rauhottui nopeasti ja oli oikein tyytyväinen kun sai laastarin. Senni huusi koko näytteenoton ajan, mutta rauhoittui sitten, kun homma oli hoidettu ja jäi ihmettelemään laastaria sormessaan. Molemmat saivat vielä kylpylelut kaupan päälle. 

Minulle sanottiin, että näytteitä ei välttämättä keritä käsittelemään samana iltana, joten en ajatellut, että lääkäri soittaisi tuloksista aivan heti. Kotiin päästyämme aloin syöttämään lapsille iltapalaa. Juuri kun kaikki olivat valmiita ja olimme menossa pesemään hampaita, niin lääkäri soittaa !

Sennillä ei ollut rs-viirusta, eli jokin normaali flunssa vain, joka pisti pikkuneidin yskimään. Ventoline oli silti hyvä ostos ja tulee käyttöön niinä hetkinä kun tuntuu, että yskät häiritsevät öitämme liikaa. 

Testien mukaan Jooalla ei ole enää vehnä- eikä maitoallergiaa. MITÄ ?! Olin tippua tuolilta. Mutta, Jooalla on kaura-allergia, testien mukaan tasolla kaksi (kuusi on korkein). Saimme ohjeistukseksi kokeilla, miten poika reagoi ensin maitoon. Maitotuotteita lisätään ruokavalioon, juustoa, maitoa ruuan seassa, maitoa niin, että sitä on keitetty. Ei missään nimessä vielä lehmänmaitoa suoraan lasiin. Katsotaan ensin miten tämä sujuu. 

Vehnää testaamme pikku hiljaa maidon kanssa. Lauantaina Jooa söi tuotteita joissa oli vehnää, suun ympärykset alkoivat heti punoittamaan, mutta se hävisi melkein samantien. Eli todettakoon, että allergia ei ainakaan ole yhtä pahana kuin aiemmin. Kauran saimme luvan pitää ruokavaliossa pieninä määrinä, kerta siitä ei ole aikaisemminkaan tullut mitään. 

Entäs sitten Senni. Pikkumimmillä todettiin kaura- (asteikolla kaksi) ja maitoallergia (asteikolla yksi). Ohjeistuksena; Nolla toleranssi kauran ja maidon kanssa. Tähän asti olemme antaneet lapsille kaurapuuroa iltapalaksi, se muuttui nyt ruispuuroksi. Kymmenenkuukauden ikäiselle aletaan kokeilemaan maitotuotteita, ei tälle neidille. Maidon korvaamme mitä luultavammin soijatuotteilla, koska kauramaitokaan ei nyt käy päinsä. 

Lääkäri myös sanoi, että minun ei tarvitse nyt vältellä mitään, vaikka imetän. Hän sanoi, että äidinmaidosta niin pieni määrä menee vauvan elimistöön, ettei siitä ole mitään haittaa. Tällä tavoin altistan Senniä muunmuassa kauralle ja maidolle, joka lääkärin mielestä on ihan hyvä juttu. Josko Sennin keho tottuisi siihen myöhemmin, kun saa vain pieniä määriä tissimaidon seassa. 

Sennille varataan uusi aika vuoden vaihteeseen, jolloin menemme uudestaan allergiatesteihin. Katsotaan mitä kroppa sanoo, onko allergiat laantuneet hieman, vai onko ne muuttaneet muotoon niinkuin veljellään. Mutta niinhän sitä sanotaan, kahteen kolmeen ikävuoteen mennessä allergiat yleensä laantuvat ja oireet häviävät monella kokonaan. Toivotaan siis, että minunkin lasten kohdalla. 

Tämä on sentään jo parempaan päin. Ollaan jo siinä pisteessä, että voin kokeilla sietääkö Jooa maitoa ja vehnää, Pienet on ilot, mutta tämä on jo iso juttu. Ja se, että Senni ei olekkaan allerginen vehnälle, ihan huippua ! Eiköhän tämä meidänkin elämä joskus helpota, ja päästään kaikki syömään ihan mitä halutaan ! 

Onko teillä/teidän lapsilla todettu allergioita ? Onko allergiat häipyneet tai muuttuneet joksikin toiseksi allergiaksi ? 

Hieman hämillään; 

Susanna

Katsaus talvihaalareihin x3

Nyt ne on meillä, toppahaalarit jokaisella lapsella. Hiki hatussa olen etsinyt lapsille toppahaalareita ja nyt jokaisen haalarit on kotiutuneet ja ovat päässeet jo käyttöön. Joka vuosi aina sama juttu. Minkä merkkisen haalarin ostan, mikä olisikaan sopiva minun lapselleni, kysymystulva ei meinaa loppua millään ja samalla kaikki vaihtoehdot tuntuvat yhtäkkiä huonoilta.

Tähän mennessä meillä on ollut talvella ticketin toppahaalareita käytössä. Nyt en niitä halunnut, koska ovat malliltaan huonot meidän lapsille. Liian leveät ja jotenkin tönköt. 

Tänä vuonna katselin erilaisia vaihtoehtoja, enkä tosiaan meinannut löytää kenellekkään mitään. "Väärän värinen" "Liian iso" "liian pieni" "liian leveä" "liian kulunut" "liian kallis" , tätäkin listaa voisi jatkaa äärettömyyksiin. 

Lopulta löysin Sennille toppahaalarin kirpputorilta super halvalla. Nameitin play tech-haalari koossa 80. Haalari on ihanan pinkki ja raikkaan värinen. Sennillä on reiman pattern kengät, jotka kestävät pakkasta ja vettä. Asusteina toimii hyvin ihana harmaa neulepipo tupsuilla ja kaulahuivi. Hanskoina siskolta ja veljeltä perityt hm rukkaset. Lisäksi Sennillä on kahdet reiman rukkaset, jotka nekin siskolta perityt. Senni ei oikein vielä ymmäränyt, mitä se valkoinen höttö on jota taivaalta sataa. 

Jooalle löysin tori.fi sivustolta reiman aivan ihanan vihreän toppahaalarin hyvään hintaan. Haalari on kokoa 92 ja sopii kuin nakutettu tämän pojan päälle. Kauheesti kasvun varaa tässä haalarissa ei ole, mutta eiköhän me pärjätä tällä tämä talvi. Kenkinä toimii hyvin vikingin talvi goretexit, kovilla pakkasilla sisälle mahtuu myös villasukkaa. Näillä pitäisi pärjätä suomen pakkasilla. Asusteina ihana musta neulepipo tupsuilla, popin kaulahuivi ja auto aiheiset rukkaset. Näistä Jooan kuvista oikein huokuu onnellisuus, hän oli aivan tohkeissaan, kun lunta satoi ja maa muuttui valkoiseksi. Voi sitä pienen pojan iloa <3

Sitten viimeisenä, muttei kuitenkaan vähäisimpänä Alexsandran toppahaalari. Etsin ja etsin, mutta en löytänyt mistään käytettynä hyvässä kunnossa olevaa haalaria, joka miellyttäisi samalla minun silmääni. Tongin nettikauppoja hullunlailla ja järkihän siinä meinasi mennä. Lopulta törmäsin tähän mustaan minymon haalariin. Ajattelin, että onkohan tämä aivan liian synkkä näin iloiselle neidille. Toisena vaihtoehtoja olisi ollut samanlainen, mutta pinkki haalari. Musta koossa 104, sen minä otan, se menee sitten myöhemmin Jooallekkin. Sieltä se järjen ääni taas puski läpi. Pinkki olisi ollut aivan ihana ja niin Altsun väri. Tässä säästää rahaa, jos ja kun tämä pysyy hyvässä kunnossa esimerkiksi ensitalveen asti. 

Mustan haalarin kanssa voi käyttää värikkäitä asusteita, jottei olemus ole niin synkkä. Altsulta löytyykin jo viime talven varastoista aivan ihana pinkki paksu neulepipo, jossa lukee cool. Onhan hän aika cool uudessa mustassa haalarissaan. Söpön vaaleanpunaiset neulelapaset sopivat asusteeksi myös. Päiväkodissa asusteena toimii pinkit rukkaset. Kaapista pitäisi kaivaa Altsun vaaleanpunainen neule kaulahuivi, joka sopisi todella hyvin haalarin ja muiden asusteiden kanssa. Kenkinä on samat mitkä veljellään, viking goretexit. Ei se musta ollutkaan mikään huono valinta. 

Mitä mieltä olette meidän lasten toppahaalareista ? Minkälaisia teiltä löytyy ? 

Myöhemmin postausta meidän talvitakeista :)

Susanna